Tulihan se talvikin sitten viimein. Huomasin reilu viikko sitten, ettei Niksillä ole yhtään ainutta omaa takkia, joka olisi sen mittojen mukaan tehty. Ihan hyvinhän nuo muiden takit ovat menneet, mutta selkäosa on monessa hieman liian lyhyt eikä suojaa mielestäni tarpeeksi selän takaosaa ja takajalkoja. Enää ei ole sitä ongelmaa, tänään postista tuli Niksille uusi mittojen mukaan tehty takki.

Suomessa on monta koirien vaatteiden valmistajaa ja kokemusta on useammasta eri valmistajasta ja mallista. Erilaisia takkeja ja haalareitahan meille on vuosien varrella kertynyt useita ja osa on oikeastikin jo puhkikuluneita runsaan käytön johdosta. Tilasin Niksin takin Dog Wearista eikä tarvinnut tälläkään kertaa pettyä. Mittojen mukaan tehty takki tuli viikossa, oli käsittämättömän edullinen ja tietysti mikä parasta, on aivan täydellinen! Takissa on lämmin teddyvuori ja toivoin korkeaa kaulusta. Väriksi valitsin punaisen, ettei Niksiä enää luultaisi urokseksi :) Punainen väri ja sievä rusetti(!) kauluksessa eivät varmasti ohjaa vastaantulijoita harhaan sukupuolen suhteen. Kaulus on aivan loistava siksikin, että sen voi noistaa korvien suojaksi. Kyllä nyt kelpaa viipottaa hangessa!

Niksin elämässä uutta ei ole ainoastaan takki, vaan myös harrastus. Samana viikonloppuna takkitilauksen kanssa sain (taas) päähäni, että tämä alkuvuoden agikurssiton aika pitää käyttää jotenkin hyväksi. Niksi käy välillä (eli usein) sen verran kierroksilla energiaa pursuten, että siksikin ajattelin keksiä sille tekemistä. Olin ajatellut jotain perustottelevaisuuskurssia tai möllitokokurssia, mutta laitettuani kyselyä Keskievarin Nooralle vapaista kurssipaikoista, hän ehdottikin rallytoko-kurssia. Katsoin YouTubesta pienen rallytoko-pätkän ja sen perusteella ajattelin, että kurssi voisi olla kokeilemisen arvoinen. Hanna Hautamäen pitämä kurssi alkoi viime torstaina ja kestää yhteensä viisi kertaa. Menin ilman mitään ennakko-odotuksia ja yllätyin tosi positiivisesti. Sehän on hauskaa! Juuri sellaista mitä tähän väliin tarvittiinkin, ei mitään pingottamista ja tarkkaa säätämistä vaan enemmän sellaista hauskanpitoa koiran kanssa. Niksilläkin tärräsi leuka lähes koko ajan :)

Positiivisilla uutisilla jatketaan. Mandon Barbivet-annos on nyt vajaan viikon ollut se alkuperäinen  1/2 tabl. kahdesti päivässä (+ kaliumbromidi ja gabapentiini). Kaikesta voi päätellä, miten vahva ja kurja lääke tuo Barbivet on ollut. Mando nimittäin on taas lähes oma itsensä. Pidätyskyky on palannut, hoippuminen ja zombiemainen olemus on lähes kokonaan kadonnut  ja jäljellä sivuoireista on melkein enää vain lääkkeenannonjälkeinen väsymys ja runsas (muttei tolkuton) juominen. Tämä sivuoire on kuitenkin niin pientä siihen, mitä joulukuussa ehdimme näkemään. Kun nyt vaan kohtaukset pysyisivät poissa...

Isäntää lukuunottamatta ollaan oltu ihan lomalla kaikki. Niksin sairasloma alkaa olla loppusuoralla, kuten oma joululomakin. Noin viikon onnistuimme estämään Niksiltä suuremmat riekkumiset ja myös portaat. Niksi kun ei portaita osaa mennä rauhassa ikinä, vaan niin alhaalla kuin ylhäälläkin täytyy aina yrittää olla ekana! Niksiin sairasloman aikana kerääntyneellä energialla valaisisi varmasti puoli Maskua. Pari päivää se kesti hiljaiseloa, mutta sitten olisi pitänyt olla jo äksöniä. Hieman on koetellut kaikkien hermoja :P Nyt muutamana päivänä ollaan jo palattu normaalimpaan lenkitykseen, mutta tietysti vain hihnassa.

T-Y-L-S-Ä-Ä-Ä-Ä....

"Uimarengasta" käytettiin vain pari ensimmäistä päivää, sitten siirryttiin bodyyn. Yöpaita päällä 24/7.

Haava 8 päivää leikkauksesta. Niin mikä  haava?? Haava on parantunut tosi hyvin, vain sivusuunnassa näkyy pientä kohoumaa ilmeisesti sisäisistä tikeistä.

Muutamana päivänä ennen ja jälkeen uudenvuoden pakasti sen verran, että veteraaniosastokin pääsi koipia kastelematta metsälenkille. Lähimetsistä moni puu oli joutunut antamaan periksi tapanin myrskylle.

Milli löysi vuoden viimeiset ja myös uuden vuoden ensimmäiset suppikset.

Mando on nyt puolitoista viikkoa syönyt hieman pienempää annosta Barbivetia, entisellä annoksella kaliumbromidia ja uutena lääkkeenä gabapentiininä. Nyt muutamiin päiviin ei ole tapahtunut sisälle vahinkoja, mutta kyllä niitä ehtikin sitten jo tapahtua... Olen varma, että pidätyskyvyttömyys on johtunut Barbivetista. Ensi viikolla annosta vielä lasketaan haluttuun 1/2 tabl. 30 mg 2 krt/pv ja sillä sitten pitäisi jatkaa. Melkoiset coctailit sillä kyllä on. Etenkin iltaisin noin tunti pari lääkkeiden annosta vaikutuksen näkee selvimmin, Mando on ihan aineissa. Jopa katse harittaa, kävely on humalaista ja lopulta tulee syvä uni. Ei ole kivaa, mutta pakko nyt luottaa siihen, että ell tietää tämän lääkityksen kannattavan.

Joulustakin on toivuttu, vaikka vähän tavallista jännittävämmäksi se meni. Itse aatto ja joulupäivä menivät kyllä ihan ok, mutta tapanina alkoi tapahtumaan jo aamun varhaisina tunteina. Olimme Forssassa ja tarkoituksena oli lähteä kotia kohti aamupäivästä. Lähtö hieman viivästyi ja lähteminen myös epäilytti järkyttävän tuulen vuoksi. Aurinko paistoi, tie oli kuiva ja silti ajaminen hirvitti. Reissu tiivistetysti.

Kotiin tultua ei ollut yllätys, että sähköt olivat poikki. Pieni yllätys sen sijaan oli se, miten kauan sähkökatko lopulta kesti. Sähköt olivat menneet tapaninpäivän aamuna n. klo 6:30. Ihan alusta asti emme siis päässeet sähkökatkosta "nauttimaan", mutta tietysti pakastiminen sulaminen ja asunnon jäähtyminen oli alkanut jo tuolloin. Taskulamppujen ja kynttilöiden varassa oleminen tai pakastiminen sulaminenkaan ei niin huolettanut kuin hitaasti mutta varmasti viilentyvä asunto. Olin jo useita viikkoja aikaisemmin varannut Niksille steriloinnin heti tapaninpäivän jälkeiseksi aamuksi klo 8. Leikattu ja nukutuksesta toipuva koira tarvitsee ehdottoman lämpimät olosuhteet kotiuduttuaan ja nyt näytti vahvasti siltä, että asunto oli jäähtymässä jääkaapiksi. Onneksi ulkona ei ollut pakkasta! Aamun pimeydessä vein Niksin Turkuun Vettoriin, joka onneksi ei sähkökatkoista ollut kärsinyt. Niksi rauhoitettiin, jätin sen klinikalle ja sanoin hakevani sen sähkökatkon kestäessä mahdollisimman myöhään. Koko päivän jännitin sähköjen tuloa. Avaruuspeitto kaivettiin jo valmiiksi ja kuuman veden lämmittämistä lämpöpulloja varten suunniteltiin tehtävän ulkona kaasugrillin keittolevyllä. Tuli todettua sekin, että kyllä vain kynttilöilläkin pystyy lämmittämään asteen pari kylpyhuonetta, mikäli tarve vaatii. Kello läheni uhkaavasti viittä ja olin jo takki päällä lähdössä Niksiä hakemaan. Riemu oli suuri, kun sähköt yht' äkkiä palasivat lähes 1,5 vrk:n katkon jälkeen. Oli todellakin jo aika!

Niksi oli klinikalla jo täysin hereillä ja yllättävänkin vauhdikas. Leikkaus oli onnistuttu tekemään tähystyksessä alkuperäisen suunnitelman mukaan ja tästä olin tietysti iloinen. Kotiin tultua Niksi kannettiin kylpyhuoneeseen, jossa patteri ja lattialämmitys olivat ehtineet jo kynttilöiden lisäksi lämmittämään. Toisaalta Niksi oli jo niin hereilläkin, ettei se enää ollut yhtä altis kylmyydelle. Yön Niksi nukkui peittoni alla ja hyvin me nukuttiinkin.

Sterilointi tähystyksessä on kyllä toimenpide, jota voin ehdottomasti suositella perinteiseen tapaan verrattuna. Niksi oli heti leikkauksen jälkeen hieman krapulainen ja sisukaluihin tähystystä varten pumpattu ilma teki sen olosta ehkä aavistuksen epämukavan. Väittäisin silti, että kipeä se ei ole ollut missään vaiheessa. Jo illalla Niksillä alkoi olla vauhtia normaaliin tapaan ja tänään se on ollut osittain jopa vaikea pideltävä kertyneen energian vuoksi. Pari päivää pitäisi osata olla hyppimättä ja kulkematta portaissa ja sitten viikko-pari pitäisi tehdä lenkit vain hihnassa. Tänään kun aloin kuvaamaan Niksin mahan alustaa, oikein hämmstyin siistiä ja käsittämättömän pientä leikkaushaavaa. Haavoja on siis ainoastaan yksi ja se on pituudeltaan vain muutaman sentin mittainen. Leikkaushaavan sisällä on kuulemma itsestään sulavat tikit ja ulkopuolella on vain haavaliimaa.

Leikkauksesta on kuvissa kulunut 1 vrk.

Tähystysleikkauksessa siis poistetaan ainoastaan munasarjat ja kohdun pitäisi surkastua tämän jälkeen hormonien puutteessa. Tietysti ikuinen pessimisti ei usko ennen kuin myöhemmin näkee, että juoksuja ei oikeasti enää tule. Niksi oli muuten Vettorin ensimmäinen tähystyksessä leikattu kääpiöpinseri. Ihan pienimmille rotutovereille ei tähystysleikkausta ehkä pysty edes tekemään, viisikiloiset ovat olleet kuulemma pienimpiä leikattuja. Niksillä painoa oli 6,4 kg.

Sähkötkin ovat pysyneet nyt päällä, joten ei voi kuin todeta että loppu hyvin kaikki hyvin :)

Tässä välissä lyhyesti Mandon tilanteesta, joka ei kovin hyvä ole. Mandon Barbivet-annoshan tuplattiin n. 5 viikkoa sitten, kun kontrolliverikoe osoitti fenobarbitaalipitoisuuden veressä liian alhaiseksi. Juuri ennen verikoetta Mando sai myös kohtauksen, mikä tietysti tuki päätöstä lääkityksen jatkamisesta ja annoksen nostamisesta. Syyskuusta alkaen annettua kaliumbromidia jatkettiin samalla annoksella Barbivetin ohella.

Kuten odotettua, Barbivet-annoksen nosto aiheutti lisääntyneitä sivuoireita. Vaikutukset tasapainoon ovat ehkä selvin oire. Ravistellessaan Mando meinaa kaatua, se huojuu seistessään paikallaan ja horjuu kävellessään (etenkin 1-2 tuntia lääkkeen annosta) ja takapää tuntuu voimattomalta. Mando alkoi myös juomaan todella paljon. Lisääntyneestä juomisesta seuraa tietenkin se, että pissahätä on joka välissä suuri. Muutamana päivänä pissaaminen on ollut aivan tolkutonta: Mando mm. pissasi kolmesti sisälle, vaikka se oli reilua tuntia aiemmin ollut ulkona. Eikä kyse siis ole mistään merkkailusta vaan selvästä hädästä. Myös isomman hädän tunnistamisen kanssa sillä on vaikeutta. Kakkaa tulee sama määrä kuin ennen, mutta hätä tuntuu iskevän aivan yllättäen eikä Mando tunnu pystyvän pidättelemään kauaakaan. Siivouspartio onkin saanut olla toimessa useammankin kerran. Mando on myös tavallista väsyneenpi, mutta toisaalta se saattaa ravata edestakaisin esim. oman petinsä ja naapurihuoneen väliä kymmeniä kertoja.

Odotimme useamman viikon siinä toivossa, että sivuoireet lievenisivät. Kuitenkin kävi niin, että pahimmat sivuvaikutukset eivät tulleetkaan heti lääkityksen aloittamisen jälkeen vaan vasta myöhemmin. Mitään selvää lievenemistä ei myöskään ole ollut havaittavissa. Kaiken kukkuraksi Mando myös sai kohtauksen 9.12. aamulla. Itse en kohtauksen aikaan ollut kotona, mutta Johan onneksi oli näkemässä tapauksen. Niinpä otin yhteyttä Mandoa hoitaneeseen Välimäkeen ja hänen ohjeellaan Barbivet-annosta pienennetään taas puoleen. Välimäki oli (onneksi) samaa mieltä, että Barbivetin sivuvaikutukset ovat liian pahat. Barbivetin ja kaliumbromidin rinnalle Mandolle lisätään kuitenkin vielä yksi lääke, Gabapentiini. Tämä lääke otetaan käyttöön joulun jälkeen.

Harmittaa tosi paljon, että Mandolle aloitettiin lääkitys heinäkuussa. Jos olisin silloin tiennyt mitä tuleman pitää, en olisi lääkitystä hetkeäkään harkinnut. Sivuvaikutukset ovat olleet voimakkaat ja siitä huolimatta se saa kohtauksia. Mitä järkeä koko touhussa on? Silti lääkitystä ei voi radikaalisti muuttaa, koska vaikutukset voivat olla pahat. Minulla on myös sellainen tunne, että lääkityksen aloitus on saattanut alentaa kohtauskynnystä ja pelkään, ettei tuo kolmaskaan lääke tuo tilanteeseen apua. Gabapentiini kuulemma pitäisi olla lääke, jonka sivuvaikutukset ovat lievät. Aika näyttää.

Epilepsia on kyllä niin syvältä oleva sairaus :/

Seinäjoen keikastakin on ehtinyt kulua jo tovi. Oikein oli onnistunut ja kiva reissu kaikinpuolin. Ajosäätä vähän jännitin, mutta loppujen lopuksi keli oli ihan siedettävä molempiin suuntiin. Lähdimme Niksin kanssa matkaan siis jo lauantaina puolen päivän jälkeen. Seinäjoelle saavuttuamme ajoin heti Wallsport-areenalle katsastamaan hallin, totuttamaan Niksiä uuteen paikkaan ja katsomaan samalla myös muutaman kolmosten suorituksen. Ilmeisesti Niksi alkaa tottumaan erilaisiin ympäristöihin, koska alun haukkumista kesti vain pienen hetken. Wallsport-areena oli kyllä kiva paikka kisata. Valoa ja lämpöä piisasi ja alustanakin oli oikein mainio keinonurmi.

Hotellimme Fooninki oli pikkujouluajasta huolimatta rauhallinen ja sopiva koiran kanssa matkustamiseen. Huoneen oven välittömässä läheisyydessä oli ovi, josta pääsi suoraan ulos ilman, että olisi pitänyt kulkea koko hotellin läpi. Naapurihuoneessa oli neljä koiraa, mutta siitä huolimatta nukuimme Niksin kanssa yön oikein hyvin. Niksillä ei ollut vieraan paikan kanssa mitään ongelmaa, vaan se asettui taloksi välittömästi.

Aamulla reilun aamupalan (koskien vain minua) jälkeen lähdimme kisapaikalle. Hyvä olikin, että olimme hyvissä ajoin paikalla, koska kisat olivat selvästi etuajassa. Ensimmäistä kertaa jätin Niksin kisapaikalla boksiin rataantutustumisen ajaksi ja muutenkin se vietti siellä aikaansa. Aluksi kuului ehkä muutama paheksuva kommentti boksiin joutumisesta, mutta sen jälkeen ei kuulunutkaan enää mitään vastalauseita. Boksiin mentiin moneen otteeseen ja siellä tunnuttiin jopa viihtyvän.

Päivän molemmat radat olivat vaikeustasoltaan kerrankin sellaisia, mitä ykkösissä kuuluisi mielestäni ollakin. Ei mitään liian vaikeaa ja ihanneajatkin olivat mielestäni sopivat. Tuomarina oli meidän molemmilla radoilla Johanna Nyberg. Ensimmäinen rata meni hyllyksi, koska vain juoksin ja jätin ohajaamatta koiraa. Siitä huolimatta rata oli mielestäni ihan onnistunut, jos siis hyllyä ja keinua ei lasketa. Olin laittanut jo rataantutustumisessa merkille, että LAGUn keinu vaikutti selvästi oman seuran keinua liukkaammalta. Tai siis onhan ATT:llakin liukkaita keinuja vissiin parikin kappaletta, mutta Niksi ei koskaan ole niitä mennyt. Joka tapauksessa Niksi meni vauhdilla keinun alun ja kun se huomasi, ettei pito tassujen alla ollutkaan sama kuin aiemmin, loppukeinu tultiin kovin varoen. Silti se tuli keinun loppuun, mistä olen iloinen. Ensimmäisen ja toisenkin radan kuvasi Kipa.

Toisella radalla keinu oli jo toisena esteenä. Koska arvasin Niksin nyt aristelevan jo valmiiksi keinua, yritin hämätä sitä jutuillani. Harjoitellessamme keinua omalla hallilla olen usein innostanut Niksiä sanoin: "Menepäs katsomaan mitä siellä keinulla on!" ja keinulla on sitten ollut herkkutarjoilu. Saman tein nyt lähdössä ja Niksi ei meinannut pysyä lainkaan paikallaan ja taisipa jopa varastaa. Joka tapauksessa keinu tuli suoritettua vaikkakaan ei halutulla nopeudella. Toinen rata oli nolla ja sijoitus toinen, vaikka rata ei muuten ollut kovinkaan sujuva saati nopea. Niksi mm. pysähtyi A:n harjalla vilkaisemaan Nybergiä ja toisen kerran  vauhti lähti radalla ilmeisesti tummapukuisen radan reunalla seisojan vuoksi. Enää se ei kuitenkaan tehnyt elettäkään lähteäkseen haukkumaan porukat mataliksi. Ihanaa, ettei tuotakaan asiaa tarvitse enää stressata. Eniten olen kuitenkin iloinen siitä, että keinujännityksen jälkeen puomi sujui kuitenkin aivan normaalisti. Nyt meillä on sitten kasassa kaksi hyppynollaa ja yksi aginolla. Toinen rata toisella (omalla) kameralla kuvattuna, kuvaajana Milla S.

Nyt Seinäjoen kisojen jälkeen olemme Niksin kanssa käyneet omalla hallilla muutaman kerran valamassa jälleen uskoa keinun suorittamiseen. Ensimmäisellä kerralla keinu vähän jännitti ja vauhti oli hidas, mutta sen jälkeen homma alkoi taas sujua. Toki palkkasin nyt jälleen joka kerta ja otimme vain tuttua taatusti luistamatonta keinua pehmustetyynyn kanssa, mutta sittekin. Jätetään ne liukkaat erilaiset keinut myöhempään tutustumiseen. Elinan toiseksi viimeisissä treeneissä viime viikolla saimme kotiläksyksi kontaktien nopeuttamista puomilla eteen jätettävän palkan avulla, viimeissä taas keppien suorittamisen häiriöistä (=itsestäni) huolimatta. Lisäksi olen lähes aina ja joka paikassa aina myöhässä, mutta sehän nyt ei ole mitään uutta. Hurjasti on opeteltavaa, mutta mihinkäs tässä on kiire.