Ajattelin tähän vähän päivittää kesän agi-tapahtumia, kun en sitä kotisivuille ole saanut tehtyä.

Merkittävintä on tietysti ollut se, että v.-04 agilitysta varhaiseläkkeelle siirtynyt Milli on ainakin täksi kesäksi palannut takaisin työelämään. Millihän siirtyi eläkkelle, koska se alkoi keräämään ennen hyppyjä ja Piiran Leena löysi selästä vikaa. Selkä laitettiin kuntoon, mutta hyppääminen ei vieläkään ollut hyvää. Pikku oli noussut tuolloin juuri kolmosiin, joten päätös Millin varhaiseläkkeestä oli helppo. Toki sen kanssa on aina silloin tällöin omaksi iloksi harrastettu, mutta kisaamista en oikeastaan enää edes ajatellut. Milli on aina ollut agihullu ja sillä on ollut aivan eritasoinen into lajiin kuin Pikulla (Pikulla mm. lintujen bongailut ja kärpästenmetsästys ovat aina vieneet voiton agilitysta). Sirpiön Satu (jonka ryhmässä ollaan Pikun kanssa viimeinen vuosi oltu, ei vaan olla paljoa treeneissä ehditty käymään) ja muutama muukin on Millin hyppäämistä pyynnöstäni tarkkaillut ja todennut, ettei menossa ole mitään vikaa. Olenkin pohtinut, että olisiko vuoden alussa löytyneet haljennet ja sittemmin poistetut hampaat olleet syynä huonoon hyppäämiseen, ainakin lelujen kanssa leikkimiseen tuli operaatioiden jälkeen aivan uutta puhtia. Suurin syy Millin työelämään paluuseen on kuitenkin oma itsekäs haluni harrastaa. Vuoden alusta voimaan tulleet doping-säännöt ovat odotetusti rajoittaneet Pikun kanssa kisaamista, sillä kun on yli puolet ajasta menossa joko jokin kuuri tai varoaika. 

Mielessäni syntyi sitten ajatus, että josko Milli vielä ennen lopullista eläkkeellejäämistään vielä vähän kisaisi. Niinpä sitten ilmoitin sen kisoihin ensin 9.6. Pietarsaareen ja TSAU:n juhannusaaton kisoihin. Pietarsaaressa rata oli kiva, mutta liian kiemurainen ja vaikea meille. Milli karkasi jo lähdossä, enkä koko radan aikana päässyt sen vauhtiin. Ex-eläkeläinen päästi kaikki kolmen vuoden patoutumat samalla kertaa ja ohjaaja oli hätää kärsimässä. Hylkäyshän siitä tuli monen kiellon vuoksi, koska ohjaukseni oli järkyttävän myöhässä. Todellisuudessa mulla oli radalla ihan järjettömän hauskaa. Oli aivan mieletöntä nähdä mikä into ja tekemisen riemu Millillä oli. Olin suunnitelut ohjauksen sen mukaan miten Pikun kanssa olisin radan hoitanut ja sain todeta ettei suunnitelmani toiminut Millin kanssa alkuunkaan. Harmittavaa, ettei tapahtumasta jäänyt mitään muistoa kuvien tai videon muodossa.

TSAU:n juhannuskisoissa ensimmäinen rata vaikutti jälleen vähän liian kimurantilta meidän tasoomme nähden. Sanoinkin, että ihme on jos viisi ekaa estettä selvitään ilman hylkäystä. Lopulta selvisimme jopa koko radan ilman hylkäystä (ja ilman kontaktivirheitä!) ja virheet (radalta 10) jotka saimme tulivat kielloista kepeillä (oma moka, kepit on Millin bravuuri, muttei se niitä mene jos ei estettä sille kerro) ja renkaalla. Tuo rengas osoittaui jo aikaisemmin ongelmalliseksi, toukokuussa Pussikoirien treeneissä Milli meni jatkuvasti renkaan ohi oikein koko esteen kiertämällä. Milli on herkkis ja se ilmeisesti vielä muistaa -04 tapahtuneen törmäyksen renkaaseen. Tuossa onnettomuudessa saattoivat ehkä ne hampaatkin haljeta(?) Ainakin tuo kyseinen kisa jäi meidän viimeiseksi ennen tätä kolmen vuoden taukoa. Loppuradasta aloin tarkkailemaan Millin hyppäämistä ja samalla alkoi sen hypyjen kerääminen (nähtävissä videolta, kiitos Annariinalle kuvauksesta).

Ratojen välissä Sirpiön Satu tunnusteli Millin selkää, ja koska mitään isompia jumeja ei löytynyt uskalsin mennä toisellekin radalle. Toisella radalla hyppyjen kerääminen oli vähäisempää ja yritinkin hokea itselleni, etten yrittäisi vahdata Millin menoa. Hyppikseltä saatiinkin nolla ilman isompia vaikeuksia, vaikkakaan vauhti ei ollut ollenkaan sama kuin mitä se oli ollut aiemmin Pietarsaaren kisoissa.

Alla muutama kuva ensimmäiseltä radalta. Kuvat on ottanut Jaana Hakola (kiitokset!)