Muistellaan nyt tähän vielä vähän alkukesän agikoitoksia Pikunkin osalta. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Millin siirtyminen kisakentille liittyy, kuten aiemmin sanottu, siihen tosiseikkaan, että Pikusta on tullut osa-aika-eläkeläinen. Aika karuahan se on, kun toinen on vasta 5-vuotias ja harrastusvuosia sillä voisi muuten olla vielä monenmonta. Jos sillä olisi joku selkä- tai jalkavaiva, joka oikeasti estäisi agilityn, niin asia olisi paljon helpompi hyväksyä (onneksi siis tietysti sellaista ei ole!). Täytyy sanoa, että asia harmittaa melkoisesti, varsinkin kun se muuten on niin loistokoira. Pitäisiköhän alkaa ajamaan ihovammaisille omaa sarjaa? :) Tuskin Pikku sitä kisaamista itsessään osaa kaivata yhtään, mutta kun ohjaajan innostus ei enää jaksa riittää pelkkään sunnuntaipuuhasteluun. Itsekäs minä! No, ollaanhan me päästy muutamat kisat kisaamaan tänä vuonna, vaikkakin täytyy todeta, ettei homma tunnu enää samalta.

SM-kisoihin Ylöjärvelle halusin kuitenkin lähteä oikeastaan kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että kisat voivat hyvin olla meidän viimeiset ässämmit. Toinen syy on se, että tuollaisissa tapahtumissa vain on aina ollut niin kivaa ja ennenkaikkea jännää! Nytkin sää suosi ja olosuhteet muutenkin olivat mitä parhaimmat. Tuloksien osalta ei voi paljoa hurrata, mutta silti tapahtumasta jäi hyvä mieli.

Eka rata oli perinteisesti hyppis. Lähtijöitä oli yli 130 ja me oltiin loppupäässä, rataantutustumisesta ehti vierähtää peräti kolme tuntia ennen kuin oli meidän vuoro. Rata oli itseasiassa tosi helppo, mutta päästin silti Pikun väärään päähän putkea. Vielä kun rataantutustumisessa _tajusin_ kohdan vaarallisuuden ja siltikään en tehnyt mitään estääkseni Pikkua valitsemasta sitä väärää päätä. Hohhoijaa, niin tyypillistä! Muuten meidän rata olikin sitten ihan ok, eikä Pikkua todellakaan voi tuosta meidän hyllystä syyttää. Ei sitten päästy toiselle radalle, mutta toisaalta me oltais takuuvarmasti saatu se hylly sitten sieltä (pessimisti ei pety-periaatteella :D ).

Alla pari kuvaa tapahtumasta.

Pikkis saparo keikkuen hypyllä:

^ Kuvaaja: Irene Vinha

Alempi kuva on otettu vajaa sekunti ennen ohjaajan nukahtamista. Tässä kohtaa olisi pitänyt tehdä jo jotain! Kuva todistaa, etten ainakaan ollut jäljessä.

^Kuvaaja: Pirkka Liukkonen

Nyt sitten mietin tulevaa. Huomenna olisi viimeinen ilmoittautuminen karsintoihin ja Pikku on harrastanut vaihteeksi raavintaa oikein urakalla. Ehkä kuitenkin laitan ilmottautumisen menemään, koska saahan sitä rahansa takaisin, jos järeämpiin aseisiin on taas ryhdyttävä. Luultavasti viimeiset karsinnat, ei kai niitä voi väliinkään jättää?