Eilen lähdettiin Forssaan vihdoin pesemään mun ja likkojen "arkikodin" matot. Monesti on tämä juttu jo pitänyt tehdä, mutta aina sadeilmat ovat yllättäneet. Nyt sitten ei säistä enää voinut välittää, kun homma piti saada suoritettua. Olishan se kiva, että matot kuivuisivat ennen koulujen alkua. No, sade yllätti sitten kuitenkin meidät matonpesijät (minut ja Annelin) ja saatiin huuhdella loput matot sekä hanasta että taivaalta tulevalla vedellä.

Tänänä piti olla agitreenipäivä, mutta toisin kävi. Huomasin Pikun aamulla ontuvan ja tarkastelu osoitti toisessa etukäpälässä polkuanturoiden välissä voimakkaasti punoittavan ja turvonneen kohdan. Mitään syytä tälle ei keksitty (ei näyttänyt ötökän pistolta, eikä siltä että olisi astunut johonkin terävään tms.), joten kai se sitten vaan taas on joku tavallista pahempi ärsytys, joka nuolemalla on saatu punaiseksi. Viime viikolla ennen karsintojahan punoitti molempien takatassujen varpaanvälit, joskaan ei ollenkaan yhtä pahasti kuin nyt. Putsattiin tassu, laitettiin reilusti Bacibactia ja lopuksi koppa päähän. Nyt illalla punoitus on melkein poissa, mutta turvotusta on edelleen. Enää Pikku ei onnu, mutta tietenkin agit piti jättää väliin. Millinkään kanssa en lähtenyt, koska haluan, että se hierotaan ennen harrastuksen jatkamista. Harmittaa niin vietävästi, ettei me päästä treenaamaan ikinä ohjatusti  :( Ensi viikolla ollaan torstaina luultavasti Pietarsaaressa, sitä seuraavalla viikolla päästään kai kerran. Siitä viikko eteenpäin ovat koulut jo alkaneet ja me ollaan viikot Forssassa.

Pesin toissapäivänä illalla Pikun kolmannen kerran Probilla. Edellisestä pesusta ei ollut kyllä viikkoa kulunut, mutta ajattelin lisääntyneen kutinan taas pesun myötä vähenevän. Kai se on tuo karvanlähtökin mikä sitä kutinaa lisää. Pikun mielestä Prob-shampoo on jotain ihan hirveää ja kamalaa ja se kitisi jälleen surkeasti koko sen ajan kun shampoo vaikutti. Eihän se raukka voi tajuta miksi sitä moisella kiusataan. Kiusaaminen kuitenkin kannattaa, koska ihmeaine Prob tosiaan auttaa. Selän hilseily (jota oli viime viikolla) on vähentynyt, joten kai se oli vain sellainen väliaikainen ilmiö. Kirjataan nyt tähän vielä muistiin sekin, että toissapäivänä oikea kainalo punoitti todella ikävästi ja kohta oikein vetisti. Putsauksella ja rasvauksella saatiin onneksi tuokin asettumaan. Tällästähän tää elämä on, jatkuvaa syyniä, pesua, rasvausta ja erikoistökötteihin tutustumista.