Tänään piti olla kauan odotetut ohjatut treenit, jotka samalla olisivat kesän viimeiset ja Pikun kohdalla kesän toiset. Viimeksihän sen kanssa treenailtiin ohjatusti kesäkuun alussa. Kohtalo puuttui kuitenkin taas peliin ja toisin kävi. Sadulta tuli viesti, että sen marsu oli saanut osumaa hoitokoiran hampaista ja oli nyt heikolla hapella. Tietenkään ei pientä potilasta voinut yksin jättää, joten treenit oli peruttu. Näin viestin kuitenkin vasta kun aloin hallin pihalla ihmettelemään väen vähyyttä. Paikalle ilmestyi ryhmästä kuitenkin Harri ja borter Nippe ja niinpä treenasimme yhteistuumin. Ei tarvinnut meidän ainakaan palella hellerajan ylittyessä kevyesti.

Rakennettiin kaksi rataa muutamalla vähän kinkkisemmällä kohdalla höystettynä. Pikun kanssa ei ole agia otettu sitten karsintojen ja sen huomasi. Kuumuudesta huolimatta sillä riitti intoa vaikka kieli roikkui melkein maassa asti. Puomin kontaktilta se lähti pari kertaa ennen lupaa, mutta muisti selvästi sitten "Oho, sori! Oli vähän kiire!", ja paukautti samalla takajalat takaisin kontaktille. Parin toiston jälkeen puomin alastulo olikin sitten taas esimerkillinen. Kivaa oli pitkästä aikaa agiliidellä vaikkakin vielä kivammaksi sen olisi tehnyt jonkun ulkopuolisen purevat kommentit. Seuraavat ohjatut treenit ovatkin sitten näillä näkymin lokakuun lopussa syyslomalla. Ei tässä ainakaan kehittymään pääse!

Nyt sitten jännään, että mitä Pikkiksen tassut sanoi treeneistä. Pesin tassut heti kun oltiin kotiin päästy ja tällä hetkellä joka tassu punottaa. Jos ei huomenna pysty kävelemään kunnolla, täytyy mun kyllä vakavasti miettiä jatkoa. Raumalle olisi yksi kisalahjakortti käyttämättä, kisat syyskuun alussa ja viimeinen ilmoittautuminen huomenna. Mokoma lahjakortti on voimassa vain vuoden loppuun, eikä seuralla ole enää kisoja. Millin kanssa en uskalla varmaan lähteä ja nyt sitten pohdin mitä teen Pikun kanssa.