Tänään oli vuorossa ajelu kohti pääkaupunkiseutua Mevetiin ja Siuntioon. Pikun mielestä reissun alkuosa oli tylsä, koska se piti tehdä tyhjin mahoin ilman aamumurkinaa verinäytteenoton vuoksi. Lisäksi oli tietysti kurjaa joutua taas ronkittavaksi, sörkittäväksi ja pisteltäväksi. Pikku tasan tietää mikä paikka eläinlääkäri on, vaikkei olisi juuri siinä paikassa aiemmin käynytkään. Ilmeestä näkee, vienosta vinkumisesta kuulee ja tärinästä tuntee, että noista käynneistä on hauskuus kaukana. 

Mevetin Saijonmaa-Koulumies oli jälleen todella perusteellinen ja jaksoi verinäytteenoton ja Pikun muun tutkimisen lisäksi vastata tukkuun kysymyksiä sen tunnin(!) aikana joka me hänen vastaanotollaan oltiin. Pikusta otettiin siis uudelleen verinäyte, josta tutkitaan mahdollinen siitepölyallergia. Edellinen toukokuussa otettu näyte näytti siitepölyille negatiivista, mutta Saijonamaa-Koulumies oli sitä mieltä ettei siitepölykautena otettu näyte ole luotettava. Jos tai kun siedätyshoito aloitetaan, on tämä siitepölyasia syytä varmistaa, jotta siedätykseen saataisiin taatusti mukaan kaikki mitä pitääkin. Vastaus verinäytteestä saapuu kolmen viikon kuluttua, jonka jälkeen tuota siedätyshoitoa ja muuta jatkoa aletaan miettiä tosissaan.

Pikku on ollut suht kunnossa viimeiset ajat. Ainoastaan toinen silmä on jälleen alkanut oireilla ja siihen Pikku saikin tuttuakin tutumpaa Oftan Dexa-Chlora-voidetta peräti kaksi putkiloa. Niillä pitäisi pärjätäkin koko loppuvuosi. Toisen etutassun varpaiden väliin oli myös noussut patti, mutta huomasin asian vasta vastaanotolla, sillä Pikku ei mitenkään aristanut tuota kohtaa. Korvalehdet ovat olleet paremmat kuin pitkiin pitkiin aikoihin. Protopicia Saijonmaa-Koulumies suositteli käytettäväksi edelleenkin, mutta nyt noin pari kertaa viikossa. Bepantheniakin saa kuulemma samana päivänä laittaa, mikä saattaisi estää ainakin tuota kuivumista ja ehkäpä vähän lievittää Protopicin aiheuttamaa ärsytystäkin(?) Toisaalta jos Pikku olisi yhtä hyvässä kunnossa aina kuin mikä tilanne on nyt, ei mitään vahvempia menetelmiä edes kaivattaisi. Kokemus on kuitenkin osoittanut, ettei tämä tilanne kauaa pysy tällaisena.

Eläinlääkärikäynnin jälkeen lähdettiin sitten suunnistamaan kohti Siuntiota ja jopa löydettiin perille. Mando-murukka oli iloinen kohdatessaan tyttökaverinsa, mutta Milli katsoi jo heti alussa asiakseen laittaa pojan järjestykseen. Ei siis mitään ylenpalttista riehumista, vaikkakin Mando osasi hyvin yrittääkin vähän villimpää leikkiä.  Millin mielestä kaikki on hyvin kun muut nelijalkaiset tunnustavat hänen korkea-arvoisuutensa ja käyttäytyvät asianmukaisesti ja hillitysti :P Tehtiin yhdessä pieni metsälenkki (ja Milli löysi tälläkin reissulla suppiksia...) lähimetsässä ja sitten mentiin koko joukko sisälle sadetta pakoon. Yhteiskuvaan ei onnistuttu saamaan kuin Mando tätinsä kanssa, koska Millin arvolle ei sopinut joutua liian lähelle nuorisoa. Kuvassa Pikku näyttää jälleen kovin pieneltä "mini"-Mandon vieressä :D

Kiitokset Ingoille tarjoiluista ja siitä että saatiin tulla kylään! Toivottavasti nähdään taas pian!