Torstaina Johanin vanhemmat lähtivät viikoksi etelään ja saan taas kokeilla kolmen koiran kanssa elämistä. Järjestyksessään kolmas kerta, kun asun Pipsan kanssa "ison talon" puolella. Pipsasta, joka joulukuussa täyttää jo 15 vuotta, ei tosin paljoa vaivaa ole. Yhtä vaatimatonta ja kilttiä koiraa ei montaa ole. Tosin nyt vanhemmiten Pipsa on katsonut oikeudekseen sellaisia asioita, jotka nuorempana eivät olisi tulleet kuuloonkaan. Aikaisemmin sillä ei mm. ollut asiaa olohuoneeseen vaalean maton takia, eikä se ikinä tassullaankaan matolle astunut. Asiasta ei tarvinnut sille ikinä edes huomauttaa. Toisin on nyt. Nykyään Pipsa makaa keskellä mattoa koivet oikosenaan kovaa kuorsaten. Eihän sitä vanhaa puolikuuroa koiraa nyt kukaan raaski poiskaan ajaa, joten matto on vihdoin vallattu. Herkkujen perään Pipsa on nykyään vähintään yhtä kova kuin nuorena likkana. Nykyään se on myös oppinut haukkumalla komentamaan antamaan herkkuja sen tuulikaapin ovella, jonka takana nameja säilytetään :) Lihava tämä koiramuori ei kuitenkaan ole, sillä linjat pidetään kurissa päivittäisillä pitkillä lenkeillä Annelin ja Pertin kanssa. Milliä ja Pikkua Pipsa on aina väistänyt, mutta nykyään voivat Milli ja Pipsa vierekkäin kerjätä ruokapyödän äärestä herkkupaloja. Silti Pipsa edelleenkin heti väistää, jos meidän "rinsessat" sitä vaativat. Raukkaparan täytyy siis väistää jopa kotonaan meidän itsetietoisia riiviöitä...

Tässä vielä teräsmuori Pipu eilen lenkin jälkeen. Kova oli kiire sisälle, koska olihan ruoka-aika. Rotuina Pipsassa on ainakin karjalankarhukoiraa, labradoria ja kenties jotain muutakin.

Tein eilen loistolöydön eläinkaupasta Puhti-ostoksilla ollessani. Löysin nimittäin viimein juuri sopivan remmiheijastimen Pikun hihnan solkea peittämään. Viimein sain ottaa pois ruman muovipussi-teippi-viritelmän. Jipii.

Käytiin eilen ottamassa TSAU:n hallilla vielä vähän esteitä huomisia kisoja silmälläpitäen. Jälleen kerran Pikulla oli kova into ja nyt todella jännittää karkaako se multa huomenna käsistä jo ennen ensimmäistä estettä... Kotona laskin Pikun aarteet pesua odottamaan jakkaran päälle ja Pikku ne siitä tietysti heti bongasi. Millään se ei olisi halunnut menettää katsekontaktiaan aarteisiinsa. No, huomenna se näkee jälleen lempilelunsa.