Enää kuusi viikkoa hiihtolomaan.... Siis vielä kuusi, hohhoijaa. Tulisi nyt edes sen verran lunta, että tietäisi mikä vuodenaika on menossa.

 

Pikku on taas alkanut kutisemaan enemmän. Silmänympärykset ovat menneet huonommaksi tasaisen varmasti, vaikkakin hitaasti. Oftan- Dexa-Chlora-voide on kulkenut mukana Maskun ja Forssan väliä ja pian uusi tuubi on varmasti aiheellista avata. Ennätyspitkä aika kyllä mennyt ilman, joten ihmekös tuo. Silti vielä tässä katselen, miten homma etenee. Jos vaikka kävisi sellainen ihme, että tuo asettuisi ihan itsekseen? Prob-shampoo ja öljy ovat olleet kyllä ihan ykköslöytö kutinanpoistajina, harmi vain ettei sitä ihan silmiin voi laittaa. Korvalehdet ovat olleet suhteellisen mukavassa kunnossa ja pysyneet sellaisina säännöllisellä rasvauksella. Näin jos aina menisi, niin mikäpä huoli tässä olisi!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eilen käytiin hallilla vähän agilitya ottamassa, koska ajattelin, että silmänympärykset luultavasti joka tapauksessa vaativat pian toimenpiteitä. Tällä kertaa en ottanut puomia lainkaan, ja pallokin pidettiin piilossa. Sitä palloa Pikku kuitenkin jatkuvasti odotti, ja kovasti se yritti selittää mitä oli vailla. Intoa siis nykyään on, mutta malttia saisi olla myös enemmän. Lähdössä Pikku ei millään jaksaisi odottaa milloin saa luvan lähteä. Sen olen huomannut, että jos ja kun harjoittelee vain itsekseen, jää moni asia ilman huomiota. Harjoitukset ovat aina lyhyitä, 5-8 estettä, ja keskityn pääasiassa keppeihin (keppikulmat, keppien itsenäinen suorittaminen) ja kontakteihin. Tietysti jotakin hyviä (siis omasta mielestäni hyviä) hyppykuvioita koitan aina väsätä, mutta vaikea niitä omia virheitä ja parannuskohtia on nähdä. Kovin kovin yksipuolista siis, eikä tässä ainakaan kehittymään pääse.

 

Milli tekee juoksua ja kuten aina silloin, on se kovin herkkänahkainen. Yksinolovaikeudet pahenevat ja pelottavat asiat pelottavat entistä enemmän. Lenkillä jokainen heinäntupas ja puunkylki pitäisi päästä merkkaamaan. Vastaantuleville nartuille pitää pullistella, mutta toisaalta sillä on pakonomainen tarve liehitellä Funnyä aina tavatessa. On se nartun elämä vaikeata eikä Pikku tiedä siitä asiasta enää mitään :)