Ei auta kun valmistustautua taas töiden aloitukseen. Muuten ihan ok, mutta Forssaan en välittäisi taas mennä aikaani kuluttamaan. Hiihtolomaa odotellessa....

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nyt loman loppuessa täytyy todeta, ettei me sitten kuitenkaan päästy toista kertaa agilitya harrastelemaan. Harmi, sillä seuraavaan kertaan voi mennä taas aikaa. Nyt taitaa talvi sitten olla saapunut, koska mittari on ollut jo useamman päivän viiden pakkasasteen kylmemmällä puolella. Ulkona on lisäksi ollut melkoisen kylmä viima, joten Pikulla ei todellakaan ole asiaa ulos ilman pipo-varustusta. Silmistä kylmän viiman huomaa heti, Pikun silmänympäryksien hankauksen määrä kun tuntuu olevan suoraan verrannollinen viiman määrään. Kuivan pakkasilman taas huomaa siitä, että Pikun turkki hilseilee tavallista enemmän eikä sitä kokonaan poista edes Prob. Ulkolämpötilan mittarina Milli taasen on oikein toimiva: Jos mittari näyttää pakkasta olevan enemmän kuin viisi astetta, on Millillä käytössään vain kolme jalkaa. Kolmijalkaisuuteen ei auta edes haalari. Kovaa se kolmella koivellakin pääsee, mutta ei taida olla ihan terveellistä tuollainen konkkaaminen. Voisikohan noista piskeistä ennustaa myös tulevaa säätä...?

 

Laskin tuossa huvikseni meidän viime vuoden kisoja ja vertasin tilannetta ennen ja jälkeen doping-sääntöjen voimaantulon. Jos SM-kisat ja MM-karsinnat jätetään pois laskuista, kisasimme vuonna 2007 kahdeksan kisaa. Vuotta aikaisemmin eli v. 2006 kisasimme 30 kisaa, joten onhan tuota pudotusta "hieman" tullut... Ihan ei taida kannattaa mihinkään vuoden koira-kilpailuihin noilla kisamäärillä osallistua, heh heh. Tulevan kevään kisakalenteria kun katselin, täytyisi meillä Pikun kanssa olla melkoinen nolla-prosentti, jos me isoihin kisoihin kesällä halutaan. Ei se tietenkään mahdotonta ole, mutta näillä harjoittelumäärillä tavoite tuntuu aika kaukaiselta. Miksi sitten niihin isoihin kisoihin (SM-kisat ja MM-karsinnat) haluaisin? En osaa itsekään vastata. Ehkäpä siksi, että kaipaan jotain mitä odottaa ja toisaalta siksi, että isoissa kisoissa on ihan oma tunnelmansa. On aivan eri asia istua katsomossa kuin itse juosta radalla.

 

Siirsin nettiin vihdoin jotain kisojakin. Seuraavaan pätkään on sullottu viime kesän MM-karsintojen radoista neljä. Tuo toinen rata on kyllä edelleenkin mielestäni elämäni paras! Harmi ettei kuvaaja ole osannut käyttää zoomia (en edes muista kuka tuolla meidän kameralla kuvasi). Voi, kun tuonne vielä joskus päästäisiin, ikuisesti muistan miten jännä viikonloppu oli!

 

 

 

Viime vuonna Millikin pääsi vielä kilpakentille TSAU:n juhannuskisoissa. Seuraavassa pätkässä on Millin hyppyrata, jossa me tehtiin nolla. Saattaa hyvinkin olla, että tuo jää Millin viimeiseksi kisaradaksi, koska ihan niin hyvin se ei enää hyppää kuin nuorena plikkana. Into sentään on vähintään samanlainen kuin aktiiviurallakin. Agiliitely jatkuu Millin osalta kyllä huvittelumielellä. 

Juhannuksen pätkän on kuvannut Ansku.