Koko viikon se vähän takaraivossa kutkutteli, että perjantaina pitäisi pistää itse. Sattui vielä niin, että jouduin loppuviikoksi saikulle mömmöisten poskionteloiden vuoksi ja sain jännittää iltaa koko päivän kotona. Kun Johan tuli töistä, ryhdyttiin sitten toimeen. Milli sai toimia otteiden harjoituskappaleena ja vähän sitä kummastuttikin oudot persauksesta puristelut. Pikku sen sijaan seisoi paikallaan kun patsas napatessani takapuolen päältä nahkaa ylös. Piikki sisään, 0,2 ml ainetta sisälle ja se oli siinä. Niin helppoa! Pikku ei reagoinut toimenpiteeseen mitenkään. Suurimmat traumat sainkin minä itse, vaikka en edes tehnyt hommaa elämäni ensimmäistä kertaa.

Viikonlopun jännitykset eivät ole kuitenkaan tässä. Ohjelmaan kuuluu nimittäin kisat Kirkkonummella, johon me ilmeisesti nyt sitten päästään. Piruuttani ilmoittauduin, vaikka kuvittelinkin Pikun olevan estynyt kisaamasta jonkin kuurin vuoksi. Nyt kun tämä pistely-touhu näyttää sujuvan ilman suurempia kutinoita, on meidän ilmeisesti pakko mennä yrittämään parin kokonaisen radan suorittamista. Ne douppaus-ongelmat koskevatkin tällä kertaa lähinnä itseäni joten täytyy koittaa pysyä pystyssä vain kahvin voimalla. Toivottaavasti muistan, ettei rata lopukaan seitsemän esteen jälkeen :D