Tänään päästiin sitten kauan odotettuun Suoknuutin Jaakon treeniin. Saatiin eteemme vähintään niin vaikea rata kuin olin odottanutkin ja vielä kun rata oli 34 estettä pitkä, niin olihan siinä ihmettelemistä. Ensi alkuun rata tuntui aivan mahdottomalta, pyörittelin vain päätäni ja ihmettelin miten edes muistan radan läpi. Olihan radassa numerot, mutta koska numeroita ei ylipäätään ole kuin vain kahteenkymmeneen, alkoi rata jossakin vaiheessa ykkösestä uudellen. Jaakko kuitenkin antoi reilusti aikaa rataantutustumiseen ja oman tutustumisen jälkeen käytiin kaikki kohdat ja eri ohjausmahdollisuuksia yhdessä läpi. Mielestäni se oli kyllä tässä tapauksessa aivan viisasta, turha sinne olisi ollut onneaan lähteä koittamaan.
Lähes tunnin tutustumisen jälkeen rata alkoi vihdoin avautua ja tajusin, että siitähän oli oikeasti mahdollisuus suoriutua! Sen verran ulkona olen näistä agi-kuvioista viimeisen vuoden ollut, että tänä aikana rantautuneet uudet termit vaativat hieman avausta. No, nyt ainakin periaatteessa tiedän, mitä jaakotus tarkoittaa vaikka en sitä osaisi tehdäkään :D Yhdessä kohtaa radalla oli kolme takaa-hyppyä rinnakkain ja aioin ne takaa-hyppyinä ottaakin. Jaakko ei uskonut, että onnistuisin, mutta kyllä me Pikun kanssa ne vaan saatiin puskettua. Muutenkin radalla oli useampia takaa-hyppyjä, joten siitä taidosta oli jälleen kerran apua. Jaakko pakotti myös lähettämään Pikun pariin putkeen niin, etten ikipäivänä olisi uskonut niissä onnistuvani. Niin se vaan onnistui, olin itsekin aivan ihmeissäni. Tein radalla myös onnistuneita sylikäännöksiä ja takaa-leikkauksia ja jälkeenpäin en voi kuin ihmetellä, miten nekin sujuivat niin hyvin. Ei siis täydellisesti todellakaan, mutta kuitenkin. Vaikeaa kulmaa kepeille täytyy harjoitella ja sitä tapaa miten se tehdään (--> varmaan tuollekin on joku termi, mutta ei hajuakaan mikä se voisi olla). Sain kokonaisuudessaan jo tämän päivän harjoituksista niin paljon uutta, että olen aivan innoissani. Tiedän ainakin nyt, mitä kaikkea pitäisi osata, jos haluaa tehdä hyviä ratoja. Meillä on vielä niiiiiin paljon opittavaa. Tarkemmin sanottuna mulla on opittavaa, Pikku kun osaa homman jos kartturi vain osaa kertoa mihin suuntaan pitäisi kaasuttaa.
Huomista innolla odottaen...
lauantai, 15. maaliskuu 2008
Kommentit