Olisi tuon toivomuksen kosteista keleistä voinut jättää lausumattakin... Toive kyllä täyttyi tällä viikolla todellakin! Vettä, vettä ja taas vettä. Sitä taivaalta saatiin melkein joka päivä. Eilen lauantaina arska tietysti sitten paistoi, kun piti koko päivä istua luennolla ja tänään satoi sitten ne eiliset satamatta jääneet vesipisarat.

Se hyvä puoli sadekeleissä on, että Pikun silmät pysyivät kunnossa ja päästiin tänään kisaamaan. Hirvitti koko loppuviikko säätiedotuksia katsoessa, koska suuresta osallistujamäärästä johtuen TSAU oli päättänyt, että minikolmoset kisaavat ulkona. Mittari näytti kolmea astetta plussan puolella ja kuten sanottu, vettä tippui taivaalta tasaisen varmasti. Johan onneksi suostui lähtemään mukaan kuvaajaksi ja koiran lämpimänä pitäjäksi. Lähdin vielä molemmilla radoilla ensimmäisten joukossa, joten en olisi ehtinyt Pikkua yksin autolta hakeakaan.

Ajan säästämiseksi riittää kai lopputuloksen toteaminen: nollat on nyt kasassa :)  Lähdin aika epäileväisin mielin ihan tuosta säästäkin johtuen, mutta saatiin se mitä haluttiinkin. Varsinkin eka rata oli todella helppo, eikä toisessakaan ollut mitään kummallista. Siinä siis kolmannen tuplanollan salaisuus. Otin molempien ratojen kontaktit todella huolella ja lähes kuten harjoituksissa.

Kasvata sisennystä

Toisella radalla itse ohjaus oli melkoisen karmeaa. Tein ihmeellisen aikaa kuluttavan valssin ennen keppejä ja tokavikan hypyn kaarroskin oli varmasti minien päivän suurin. Kammottavan löysää sunnnuntai-ohjausta, mutta onneksi tyylipisteitä ei tässä lajissa jaeta vaan riittää kun köpöttelee alle ihanneajan.

 

Kahdeksan kisaa, seitsemän nollaa ja kolme tuplanollaa. Yhden tavoitteen kai voidaan katsoa tulleen tänään täyteen. Nyt pitäisi sitten kai alkaa miettimään mitä tehdä tälle onnettomalle kartturille. Sunnuntai-räpiköijille kun ei kovin korkeita sijoituksia ole arvokisoissa odotettavissa :P