Viikonloppu tuli ja meni. Nopeastihan se aina menee, mutta tällä viikolla valitettavasti aivan erityisesti. Ihanan lauantai-koulupäivän ansiosta menneen viikonlopun pituudeksi voidaan kirjata reilu vuorokausi. Kun siitäkin reilusta vuorokaudesta valtaosa kului töitä tehdessä niin ei pal hymyilytä :/

Pikun silmät tulivat kuntoon juuri ja juuri. Ärsytystä kesti kuurin aloituksesta huomattavasti tavallista pidempään ja veikkaan sääolosuhteita syyksi. Nyt sitten ilmeisesti täytyy toivoa kosteita kelejä ensi viikolle. Kuivalla aurinkoisella säällä teiden pölyäminen on melkoista, eikä sitä pölyä voi millään välttää. Tassut voi aina pestä, mutta ei niitä silmiä samalla tavalla voi kuurata. Hallille ei ainakaan ole asiaa, mutta eipä tässä aikaakaan sellaisille olisi. Heh heh.

Millin selässä (?) ei taida olla kaikki kondiksessa. Tänään se katsoi asiakseen komentaa Pikkua (joka leikki kuningattaren mielestä liian riehakkaasti) ja ilman että Pikku edes koski, Milli meni kummallisen näköiseksi ja vinkui pari kertaa ja käveli omituisessa asennossa pois. Silmistä näin, että johonkin sattui. Kohtaus meni ohi, enkä ainakaan tunnustelemalla löytänyt mitään kipukohtaa. Eilen tosin sattui sellainen tapahtuma, joka saattaa olla syypää edelliseen. Oltiin tultu kotiin ja tytöt odottivat autossa ovi auki lupaa tulla autosta pois. Pöllö Pikkis ilmeisesti taas kuvitteli näkevänsä jonkin paistin ja luvan saatuaan se hyppäsi autosta korkealle ja kauas kaksisataa lasissa. En ollut varautunut moiseen ja Pikun valjaissa ollut hihna vetäisi mukaansa autossa olleen boksin oven. Milli-rassu sitten sai ilmassa lentävän boksin oven niskaansa :( Eilen näytti siltä, että henkiset traumat tapahtumasta olivat ruumiillisia pahemmat (Milli pelkää kuollakseen kaikkea rämisevää), mutta ehkäpä siinä sitten kävi jotain muutakin? Katselin jo Piiran yhteystietoja, siellähän Milli on ennenkin ollut ja apua saanut. Ihan muutenkin olisi kyllä aika varmasti katsastaa tuon selän kunto.