Reilun viikon verran on meidän likkojen seurana Johanin siskon papillon Funny 4,5 v.

Muiden rillutellessa etelän lämmössä me pidetään pystyssä yhteensä kolmea taloa. Funny saa olla meidän tyttöjen seurassa kaikki muut ajat, mutta työpäivän ajaksi laitan meidän piskit toisen talon puolelle ihan varmuuden vuoksi. Funny kyllä menee vaivattomasti joukon jatkona, koska se ei missään vaiheessa ole koskaan kyseenalaistanut Millin asemaa porukan kuningattarena. Milliä se eniten joka paikkaan seuraakin. Lenkillä Funny kipittää tärkeän näköisenä "serkkujen" jatkona tai edellä ja tarkkana se seuraa mihin naapuruston piskeille jätetään viestit. Ensin Milli, sitten Pikku ja lopuksi Funny.

Normaalisti Funny on aika nirso ruokansa suhteen ja monesti se vain närppii ruokaansa. Kavereiden seura kuitenkin ilmeisesti vaikuttaa, koska nyt Funny hotkii ruokansa nanosekunnissa. Kavereillehan ei mitään jätetä!

Pikku on voinut edelleen ihan ok. Vähän se kutisee, kainalotkin punoittavat ja silmän ympärykset olivat hiukan ärtyneet. Koska ilmoitin Pikun Forssan kisoihin ja sinne haluaisin myös päästä, aloitin ehkä hieman turhaan Oftan Dexa-Chloran. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, kainalot on pian kunnossa ja silmät ovat oikeastaan hyvät jo nyt parin päivän jälkeen. Korvat ovat olleet nyt samassa jamassa pitkään. Rupikohdat eivät ole auenneet ja korvien kärjissä kasvaa osittain jo jopa karva. Oikea korvalehti näyttää melkein normaalilta! Silti tuon vasemman korvan kanssa saa olla tarkkana eikä rasvaamista voi unohtaa päiväksikään. Jos tuo rupi tuosta taas aukeaa, ovat korvat jälleen todella arat.

Tuosta kuvasta näkee hyvin sen, miten paljon Pikulla on jo harmaata naamassaan. Paljon enemmän kuin Millillä.

Perjantaina käytiin ennen Funnyn noutamista TSAU:n kentällä agiliitelemässä. On ollut niin kiirettä, että vasta oikeastaan tajusin, miten lähellä SM-kisatkin ovat :O Treenien jälkeen kotona Pikun jalkoja huuhdellessani huomasin, että tassut ovat taas hieman arat. Torstainen juoksulenkki hiekalla ja perjantainen agitreeni laittoivat näköjään vähän turhan koville Pikun polkuanturat. Ihan sama juttu se viime kesänäkin oli, joten täytyisi jo oppia muistamaan, ettei saisi juosta ja liidellä peräkkäisinä päivinä.