Hassua, miten kesä voi paukahtaa parissa päivässä. Kulunut viikko on säiden puolesta ollut pikemminkin toukokuun loppua kuin alkua. Tarkoittaako se sitten sitä, että kesä-heinäkuussa vain sataa? Koivu aloitti kunnolla kukintansa ja tällä vauhdilla se myös on pian ohi. Omassa nokassa koivu tuntuu, mutta nyt viimeistään täytyy uskoa, ettei Pikku ainakaan koivulle reagoi. Mitään aikaisempien vuosien kaltaisia vappukutinoita ei suuremmissa määrin ole nimittäin ilmennyt.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Siedätyspiikki osui juuri vappuaatolle ja täytyi sitten kantapään kautta oppia sekin, että pistoshetkellä pitää olla rauhallista. Johan ja vieraat olivat juuri saapuneet ja Pikku oli tietysti aivan täpinöissään. Piikki oli siitä huolimatta tietysti pakko laittaa. Pistettävä määräkin oli ekaa kertaa se lopullinen 1 ml ja ruisku astetta isompi. Ensimmäinen yritys epäonnistui Pikun hötkyilyjen vuoksi ja tuloksena oli kiljuntaa. Tiukemmalla otteella koirasta homma sitten onnistui toisella yrittämällä, mutta touhusta jäi varmaan meille kaikille ikävä muisto. Onneksi seuraava pistos on vasta kuukauden kuluttua! Ensi kerralla sitten rauhassa ja paremmalla onnella (toivottavasti).
Nyt viikonloppuna meidän oli Pikun kanssa tarkoitus osallistua Oreniuksen kurssille sekä lauantaina että sunnuntaina. Kohtalo kuitenkin päätti toisin ja sain vatsataudinpoikasen perjantai-iltana. Onneksi sain meidän tilalle lauantaiksi Karoliinan ja Sissin, koska en olisi mitenkään kyennyt treeneihin lauantaiaamuna. Tänään sitten päästiin osallistumaan toiselle päivälle. Oreniuksen laatima rata ei ollut mikään ylivaikea, vaikka tarkkana siinä sai ollakin. Menin radan ensin omalla tavallani, vaikka kyllä tiesin, että sanomista tulee :) Puhdas rata kuitenkin tehtiin. Kun sitten Oreniuksen kanssa kävimme radan eri kohtia läpi ja testasin hänen neuvomiaan juttuja, sain kyllä itsekin todeta, että opittavaa on. Orenius kellotti eri vaihtoehtoja ja kaikissa läpikäydyissä kohdissa hänen vaihtoehtonsa oli nopeampi. Uskomatonta, että viidellä esteellä aikaa saatiin tippumaan 0,4 sekuntia, vaikka yritin parastani myös omalla tyylilläni (valssi vs sylikääntö jne). Käytiin tarkemmin radan kolme pientä pätkää ja yhteensä aikaa tippui 1,3 sekuntia käyttäessäni Oreniuksen ehdottamaa tapaa. Ei siis mitenkään vähäinen määrä! Täytyy vielä tietysti ottaa huomioon sekin, että nuo itselle vieraammat tavat ohjata eivät vielä tule todellakaan selkärangasta, joten harjoittelulla saisi varmaan aikaa tippumaan vieläkin enemmän. Juosta tänään sai ja edellisen päivän mustikkakeittokuuri alkoi jo loppuvaiheessa tuntumaan – ei meinannut nimittäin energia riittää. Pikku sen sijaan jaksoi kiitettävästi monen monituista toistoa. Täytyy omalla ajalla paneutua noihin tänäisiin juttuihin vielä paremmin, josko sitä vaikka jossain vaiheessa uskaltaisi jotain uutta kisoissakin kokeilla...
Lopuksi vielä kuva Forssasta vappuaatolta. Taustalla näkyy meidän viikkoasumuksen seinää. Tällä hetkellä näkymä taitaa olla vielä paljon vihreämpi, puissa kun on jo isot lehdet.
sunnuntai, 4. toukokuu 2008
Kommentit