Alkoihan se loma viimein! Lähdettiin heti sunnuntaina koirien kanssa mökille Pietarsaareen. Nettiriippuvuus saavutti sitten sellaiset mitat, että olihan se mokkula viimein pakko hommata. Nyt sitten voi kätevästi päivittää blogiakin vaikka laiturilta :) Säät ovat suosineet. Etelä-Suomessa on kuulemma melkoinen helle, mutta täällä veden äärellä tuuli vilvoittaa mukavasti.
Pikku keksi karata heti ensimmäisenä päivänä. Olin ensin todella huolissani, kun koira yht'äkkiä oli kadonnut ja jostain kauempaa kuului haukku, jonka kyllä tunnistin. Kun kerran saarella ollaan, ei pupun perässä voi juosta ainakaan auton alle. Yksi kyy on joskus täällä nähty, mutta siitäkin on parikymmentä vuotta aikaa. Nämä normaalit karkaamisen aiheuttamat pelot siis eivät samalla tavalla täällä vaivaa, mutta ehdin jo miettiä kuinka kauan se jaksaa pupua jahdata.
Jonkin ajan kuluttua, aloin ihmettelemään, miksi naapurissa heitellään niin innokkaasti jotakin. Siinä samassa tajusin, mistä kadonneen koiran tietysti löytää: sieltä missä on pallo :) Oikeassa olin. Pikulla oli itseasiassa kolme tennispalloa, joita kolme naapurin lasta sille innoissaan heittelivät vuoronperään. Se haukku, jonka olin kuullut, oli tietysti syntynyt sillä hetkellä, kun Pikku oli innoissaan havainnut mitä ihanaa naapurin tontilla tapahtuu. Tietysti hieman hirvitti se, että Pikku olisi voinut leikkiessään vaikka vahingossa haukata lapsia sormista (lasten äiti tosin oli paikalla, hänestä Pikkiksen touhut olivat hauskoja), se kun ei kuitenkaan kovin kokenut lasten kanssa ole. Hienosti se kuitenkin haki palloa ja kaikilla leikin osapuolilla oli hauskaa. Seuraavina päivinä Pikkua on sitten tultu pyytämään leikkimään :) Milli täytyy teljetä siksi aikaa sisälle, koska siihen en luota tippaakaan. Sillä kun on tapana näykkäistä ensin ja ajatella vasta sitten, Milli lisäksi vielä pelkää lapsia. Pikulle tämä lasten kanssa leikkiminen on ollut hyvää harjoitusta. Tietysti seuraan jatkuvasti tarkkaan, ettei vahinkoja vain satu.
Muita mukavia tekemisiä Pikulla myös on, nimittäin lintujen bongailu (mikäs muukaan). Aamulla se meinasi lähteä uimaan, kun rannassa oli kaksi sinisorsaa ja yksi tavi. Onneksi paistit tajusivat ottaa siivet alleen ja häipyä, ei tosin siksi, että Pikkis olisi ne kiinni saanut vaan siksi, että en olisi halunnut alkaa pesemään mutaista koiraa. Veneestä bongailu onkin turvallista, varsinkin kun on pelastusliivit niskassa.
Millin mielestä auringonotto on kesässä parasta. Se menee levyksi saman tien kun vain on jokin mukavan lämmin kohta. Murkut tietysti saattavat tietysti vähän kiusata auringonpalvojaa. Pikku puolestaan haluaa lomaansa jatkuvasti enemmän toimintaa. Ei tarvi kauaa arvailla mitä sillä taas on toiveissa....
Pikku keksi karata heti ensimmäisenä päivänä. Olin ensin todella huolissani, kun koira yht'äkkiä oli kadonnut ja jostain kauempaa kuului haukku, jonka kyllä tunnistin. Kun kerran saarella ollaan, ei pupun perässä voi juosta ainakaan auton alle. Yksi kyy on joskus täällä nähty, mutta siitäkin on parikymmentä vuotta aikaa. Nämä normaalit karkaamisen aiheuttamat pelot siis eivät samalla tavalla täällä vaivaa, mutta ehdin jo miettiä kuinka kauan se jaksaa pupua jahdata.
Jonkin ajan kuluttua, aloin ihmettelemään, miksi naapurissa heitellään niin innokkaasti jotakin. Siinä samassa tajusin, mistä kadonneen koiran tietysti löytää: sieltä missä on pallo :) Oikeassa olin. Pikulla oli itseasiassa kolme tennispalloa, joita kolme naapurin lasta sille innoissaan heittelivät vuoronperään. Se haukku, jonka olin kuullut, oli tietysti syntynyt sillä hetkellä, kun Pikku oli innoissaan havainnut mitä ihanaa naapurin tontilla tapahtuu. Tietysti hieman hirvitti se, että Pikku olisi voinut leikkiessään vaikka vahingossa haukata lapsia sormista (lasten äiti tosin oli paikalla, hänestä Pikkiksen touhut olivat hauskoja), se kun ei kuitenkaan kovin kokenut lasten kanssa ole. Hienosti se kuitenkin haki palloa ja kaikilla leikin osapuolilla oli hauskaa. Seuraavina päivinä Pikkua on sitten tultu pyytämään leikkimään :) Milli täytyy teljetä siksi aikaa sisälle, koska siihen en luota tippaakaan. Sillä kun on tapana näykkäistä ensin ja ajatella vasta sitten, Milli lisäksi vielä pelkää lapsia. Pikulle tämä lasten kanssa leikkiminen on ollut hyvää harjoitusta. Tietysti seuraan jatkuvasti tarkkaan, ettei vahinkoja vain satu.
Muita mukavia tekemisiä Pikulla myös on, nimittäin lintujen bongailu (mikäs muukaan). Aamulla se meinasi lähteä uimaan, kun rannassa oli kaksi sinisorsaa ja yksi tavi. Onneksi paistit tajusivat ottaa siivet alleen ja häipyä, ei tosin siksi, että Pikkis olisi ne kiinni saanut vaan siksi, että en olisi halunnut alkaa pesemään mutaista koiraa. Veneestä bongailu onkin turvallista, varsinkin kun on pelastusliivit niskassa.
Millin mielestä auringonotto on kesässä parasta. Se menee levyksi saman tien kun vain on jokin mukavan lämmin kohta. Murkut tietysti saattavat tietysti vähän kiusata auringonpalvojaa. Pikku puolestaan haluaa lomaansa jatkuvasti enemmän toimintaa. Ei tarvi kauaa arvailla mitä sillä taas on toiveissa....
Välillä ollaan käyty hihnalenkillä, vaikka kyllähän nuo liikuntaa saavat päivät pitkät mökin tonttia (ja naapurimökkien tontteja) ympäri juostessaan. Tänään käytiin Vanhassa Satamassa käppäilemässä ja sillä lenkillä tuli ihan hiki.
Kommentit