Viikonloppuun kuului erään kolmekymppiseksi ehtineen PIKKUveljen synttärikekkerit Forssassa. Kun me ihmiset olimme juhlallisuuksissa, jätettiin koirakolmikko Talsoilaan. Arvelin jo etukäteen, että paras ratkaisu on sellainen, että Pikku ja Mando pitävät toisilleen seuraa mökissä ja Milli on ison talon puolella Johanin vanhempien (ja Funnyn) kanssa. Kaksi stressikoiraa (Milli ja Mando) tuskin olisivat pystynet rauhoittumaan ja varmasti silloin Pikkukin olisi tilanteesta hermostunut. Nyt todennäköisesti Pikku masu täynnä teki heti "iglun" peittoihin ja orpolapsi Mando vain ihmetteli taas taas uusia nurkkia. Mökistä ei kuulemma ollut elämöintiä kuulunut eikä puutöitä Millin aiemmin hieman pyöristämien ovenpielien parissa oltu jatkettu. Hyvä niin. Sterssi-erkki Milli sen sijaan oli ollut tavallista hermostuneenpi hylkäyksen johdosta ja "ilostuttanut" rauhattomalla käytöksellään koko illan. Tämän reissun jälkeen ei voi kun jälleen ihmetellä, miten helppo koira Pikku on. Se kun on tyytyväinen kaikkialla missä vain on ruokaa, lämmin peti ja joku välillä vähän ruohoa heittelemässä.

Tänään kotimatkalla Milli änkesi ihan itse takapenkillä turvavöissä kiinni olevan Mandon viereen. Koko matkaa Milli ei alamaistensa keskellä (Pikku oli boksissaan penkin toisella puoliskolla) viihtynyt, mutta olihan tämäkin jo melkoinen myönnytys valtiattaren suunnasta! Mando ei aivan rentona tässä hämmentävässä tilanteessa voinut olla.




"Mitäs siinä räpsit?"


Pikun silmät ovat jälleen aivan kunnossa, olivat sitä kyllä jo pari kertaa lääkityksen aloittamisen jälkeen. Jee.