Pitkään olen Pikun viemistä luonnetestiin miettinyt ja alkukesästä päätin sen vihdoin ilmoittaa. Päiväksi valitsin elokuun alun, koska halusin tapahtuman ehdottomasti nauhalle. Kun sitten Johan suostui lähtemään matkaan kuvaajaksi niin asia oli sillä selvä. Karkkila osui sopivasti melkein matkan varrelle. Koko edellisen päivän ja sunnuntai-aamun jännitin säätilaa, koska sadetta oli luvattu. Onneksi se sade alkoi vasta myöhemmin.
Ennen omaa vuoroamme seurasin muutaman edellisen koiran testiä. Ihan hirveän eri tavalla koirat kyllä testiin reagoivat, oli todella mielenkiintoista. Tuomareina toimi Jorma Piiroinen ja Pirjo Ojala-Laine.
Ensimmäiseksi testattiin luoksepäästävyyden lisäksi taisteluhalu vetoleikin avulla. Tarjolla olevat lelut olivat melkoisen kookkaita kääpiöpinserin suuhun, eikä Pikkua vähääkään kiinnostanut Ojala-Laineen sille heittämä vanha tohveli. Niinpä sain testata omalla lelulla (agilityssä käytetty lempihiri) ja siitä Pikkis tietysti kiinnostuikin. Kuten kuitenkin olin ennalta arvannut, Pikkua ei vetoleikit suuremmin innostaneet. Toki Pikku otti lelun suuhun, mutta se piti hiirestä kovin löyhästi kiinni. Tiesin, että hiiren heittäminen olisi ollut kova juttu, mutta sehän taas ei testissä ollut ideana.
Seuraavaksi oli kelkkakoe, jonka tarkoituksena oli testata toimintakykyä uhan alla. Tuomarin vetäessa ensimmäistä kertaa kelkkaa, Pikku ensin havahtui, mutta sitten alkoi etsimään rusakonpapanoita nokka tuhisten. Tuomari veti kelkkaa nykäyksittäin, mutta Pikku jatkoi rauhassa maan imuroimista. Nauratti, kun kelkka vain läheni ja läheni, eikä Pikkis edes vilkaissut omituista lähestyjää. Alle viiden metrin etäisyydellä rusakonpapanat saivat viimein jäädä ja Pikku alkoi haukkumaan. Pikku väisti kelkkaa, mutta tuli sitä haistelemaan välittömästi kelkan tultua viereeni. Olihan se tilanteesta ihmeissään, mutta oli hienoa nähdä hienosti Pikku tästä kelkkakokeesta selvisi. Kelkka uudelleen ohitettuna ei paljoakaan Pikkua enää kiinnostanut.
Puolustuhalua luonnetestissä testattiin toisen tuomarin hyökkäyksellä auton takaa. Pikku haukkui Piiroiselle, mutta pysyi koko ajan edessäni tai sivullani. Ihmeesti se myös suostui jäämään tämän omituisesti käyttäytyneen ihmisen seuraan ja antoi koskea itseena ja tietysti Pikku myös tuli luo kutsuttaessa.
Tässä luonnetestin ensimmäinen osa:
Seuraavaksi testattiin kovuutta eteen hyppäävän haalarin ja tempperamenttiä kierivän ja kolisevan tynnyrin avulla. Ohjeeksi sain kävellä neliön muotoisen matkan, jolloin talon kulmalta vedettiin kohdallamme ensin ylös sininen työhaalari ja hetken kuluttua rämisi ramppia pitkin takaamme peltinen tynnyri. Pikun lisäksi myös minä pelästyin molempia, vaikka tiesinkin mitä tapahtuu :D Toisella kierroksella sitten tuomarit tarkkailivat Pikun reaktioita näiden kummallisten tapahtumakohtien luona. Haalaria Pikku kävi haistamassa, mutta kolinan lähdettä se ei tainnut oikein edes paikallistaa. Selvästi se oli epäluuloinen kolinakohdan luona.
Seuraavaksi vuorossa oli ns. pimeä huone, jossa testataan koiran toimintakykyä ilman uhkaa. Tätä osiotahan ei luonnollisesti videolta voi nähdä. Ennen huoneeseen menoa Piiroinen pyysi minua ottamaan Pikun syliin ja antamaan se hänelle. Sen kummemmin ajattelmatta kaappasin Pikkiksen syliini, mutta kun olin ojentamassa koiraa Piiroiselle, päätti Pikkis ettei hän kyllä ihan kaikkeen suostu. Meinasi Piiroinen saada hampaasta! Ei kyllä sinäsä yllätys, koska Pikku suhtautui Piiroiseen koko testin ajan huomattavasti epäileväisemmin kuin Ojala-Laineeseen. Menin huoneeseen edeltä. Pikusta näki selvästi, ettei se olisi yhtään halunnut jäädä Piiroisen kanssa oven toiselle puolelle. Ensimmäistä kertaa häntäkin painui melkein koipien väliin. Mut ohjattiin hämärän huoneen toiselle puolelle pimeään nurkkaan istumaan. Lattialla ja huoneessa muutenkin oli jotain rojua. Pikku päästettiin huoneeseen ja se tuli huoneen keskelle puoleen väliin ja kävi haistamassa Ojala-Lainetta. Piiroinen seisoi ilmeisesti ovella ja sinne Pikun ei tehnyt mieli. Pikku tuntui olevan todella ihmeissään tällaisesta toiminnasta. Se lähinnä seisoskeli huoneessa Ojala-Laineen lähellä, mutta ei oma-aloitteisesti lähtenyt mua etsimään. Ilmeisesti se ei aluksi edes tajunnut mun olevan huoneessa. Tuomareiden käskystä sitten kutsuin Pikkua ja jouduin tekemään sen monesti ennen kuin Pikku lopulta mut löysi. Tämä pimeä huone tuntuikin olevan Pikulle selvästi testin vaikein osio.
Pikun terävyyttä testattiin ns. seinäkokeen avulla, jossa minä vein koiran nurkan taakse seinään kiinni lyhyeen naruun ja postuin näkyvistä. Sen jälkeen toinen tuomareista lähestyi Pikkua uhkaavasti käyttäytyen. Pikku alkoi haukkua tuomarille melkein heti. Kun tuomari muutti käytöksensä ystävälliseksi, Pikku suhtautui häneen heti ystävällisesti ja antoi silittää itseään. Käsittämätöntä! Milli tuossa tilanteessa olisi taatusti antanut hammasta.
Lopuksi testattiin vielä laukausvarmuus ja kuten arvasin, Pikku ei pamauksista ihmeemmin välittänyt.
Videon lopussa on tuomarin sanallinen arvio Pikusta. Kerrottakoon, että Pikku arvion kuulemisen aikaan napsi aikansa kuluksi samalla ilmasta ympärillä kierrelleitä hyttysiä :)
Tässä vielä testin tulos kirjallisessa muodossa:
Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
Ennen omaa vuoroamme seurasin muutaman edellisen koiran testiä. Ihan hirveän eri tavalla koirat kyllä testiin reagoivat, oli todella mielenkiintoista. Tuomareina toimi Jorma Piiroinen ja Pirjo Ojala-Laine.
Ensimmäiseksi testattiin luoksepäästävyyden lisäksi taisteluhalu vetoleikin avulla. Tarjolla olevat lelut olivat melkoisen kookkaita kääpiöpinserin suuhun, eikä Pikkua vähääkään kiinnostanut Ojala-Laineen sille heittämä vanha tohveli. Niinpä sain testata omalla lelulla (agilityssä käytetty lempihiri) ja siitä Pikkis tietysti kiinnostuikin. Kuten kuitenkin olin ennalta arvannut, Pikkua ei vetoleikit suuremmin innostaneet. Toki Pikku otti lelun suuhun, mutta se piti hiirestä kovin löyhästi kiinni. Tiesin, että hiiren heittäminen olisi ollut kova juttu, mutta sehän taas ei testissä ollut ideana.
Seuraavaksi oli kelkkakoe, jonka tarkoituksena oli testata toimintakykyä uhan alla. Tuomarin vetäessa ensimmäistä kertaa kelkkaa, Pikku ensin havahtui, mutta sitten alkoi etsimään rusakonpapanoita nokka tuhisten. Tuomari veti kelkkaa nykäyksittäin, mutta Pikku jatkoi rauhassa maan imuroimista. Nauratti, kun kelkka vain läheni ja läheni, eikä Pikkis edes vilkaissut omituista lähestyjää. Alle viiden metrin etäisyydellä rusakonpapanat saivat viimein jäädä ja Pikku alkoi haukkumaan. Pikku väisti kelkkaa, mutta tuli sitä haistelemaan välittömästi kelkan tultua viereeni. Olihan se tilanteesta ihmeissään, mutta oli hienoa nähdä hienosti Pikku tästä kelkkakokeesta selvisi. Kelkka uudelleen ohitettuna ei paljoakaan Pikkua enää kiinnostanut.
Puolustuhalua luonnetestissä testattiin toisen tuomarin hyökkäyksellä auton takaa. Pikku haukkui Piiroiselle, mutta pysyi koko ajan edessäni tai sivullani. Ihmeesti se myös suostui jäämään tämän omituisesti käyttäytyneen ihmisen seuraan ja antoi koskea itseena ja tietysti Pikku myös tuli luo kutsuttaessa.
Tässä luonnetestin ensimmäinen osa:
Seuraavaksi testattiin kovuutta eteen hyppäävän haalarin ja tempperamenttiä kierivän ja kolisevan tynnyrin avulla. Ohjeeksi sain kävellä neliön muotoisen matkan, jolloin talon kulmalta vedettiin kohdallamme ensin ylös sininen työhaalari ja hetken kuluttua rämisi ramppia pitkin takaamme peltinen tynnyri. Pikun lisäksi myös minä pelästyin molempia, vaikka tiesinkin mitä tapahtuu :D Toisella kierroksella sitten tuomarit tarkkailivat Pikun reaktioita näiden kummallisten tapahtumakohtien luona. Haalaria Pikku kävi haistamassa, mutta kolinan lähdettä se ei tainnut oikein edes paikallistaa. Selvästi se oli epäluuloinen kolinakohdan luona.
Seuraavaksi vuorossa oli ns. pimeä huone, jossa testataan koiran toimintakykyä ilman uhkaa. Tätä osiotahan ei luonnollisesti videolta voi nähdä. Ennen huoneeseen menoa Piiroinen pyysi minua ottamaan Pikun syliin ja antamaan se hänelle. Sen kummemmin ajattelmatta kaappasin Pikkiksen syliini, mutta kun olin ojentamassa koiraa Piiroiselle, päätti Pikkis ettei hän kyllä ihan kaikkeen suostu. Meinasi Piiroinen saada hampaasta! Ei kyllä sinäsä yllätys, koska Pikku suhtautui Piiroiseen koko testin ajan huomattavasti epäileväisemmin kuin Ojala-Laineeseen. Menin huoneeseen edeltä. Pikusta näki selvästi, ettei se olisi yhtään halunnut jäädä Piiroisen kanssa oven toiselle puolelle. Ensimmäistä kertaa häntäkin painui melkein koipien väliin. Mut ohjattiin hämärän huoneen toiselle puolelle pimeään nurkkaan istumaan. Lattialla ja huoneessa muutenkin oli jotain rojua. Pikku päästettiin huoneeseen ja se tuli huoneen keskelle puoleen väliin ja kävi haistamassa Ojala-Lainetta. Piiroinen seisoi ilmeisesti ovella ja sinne Pikun ei tehnyt mieli. Pikku tuntui olevan todella ihmeissään tällaisesta toiminnasta. Se lähinnä seisoskeli huoneessa Ojala-Laineen lähellä, mutta ei oma-aloitteisesti lähtenyt mua etsimään. Ilmeisesti se ei aluksi edes tajunnut mun olevan huoneessa. Tuomareiden käskystä sitten kutsuin Pikkua ja jouduin tekemään sen monesti ennen kuin Pikku lopulta mut löysi. Tämä pimeä huone tuntuikin olevan Pikulle selvästi testin vaikein osio.
Pikun terävyyttä testattiin ns. seinäkokeen avulla, jossa minä vein koiran nurkan taakse seinään kiinni lyhyeen naruun ja postuin näkyvistä. Sen jälkeen toinen tuomareista lähestyi Pikkua uhkaavasti käyttäytyen. Pikku alkoi haukkua tuomarille melkein heti. Kun tuomari muutti käytöksensä ystävälliseksi, Pikku suhtautui häneen heti ystävällisesti ja antoi silittää itseään. Käsittämätöntä! Milli tuossa tilanteessa olisi taatusti antanut hammasta.
Lopuksi testattiin vielä laukausvarmuus ja kuten arvasin, Pikku ei pamauksista ihmeemmin välittänyt.
Videon lopussa on tuomarin sanallinen arvio Pikusta. Kerrottakoon, että Pikku arvion kuulemisen aikaan napsi aikansa kuluksi samalla ilmasta ympärillä kierrelleitä hyttysiä :)
Tässä vielä testin tulos kirjallisessa muodossa:
Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
Pisteet +144
Olen kyllä aivan järjettömän ylpeä Pikkiksestä!
Edellisenä iltana tein paperille arvaukset siitä, mitkä pisteet tulevat olemaan. Kirjoitin ylös sekä ykkös- että kakkosarvauksen. Arvaukseni osui yllättävän oikeaan. Terävyydessä olin arvannut ykköseksi +1: pieni ilman jäljelle jäävää
hyökkäyshalua, mutta toteutunut +3 oli kakkosarvaus. Hermorakenteeseen olin arvannut +2: tasapainoinen, mutta toteutunut +1 oli kakkosarvaus. Kaikki muut osuivat ykkösarvaukseen. Vaikka osasinkin veikata testin tuloksen ihmeen hyvin, kannatti testissä ehdottomasti käydä. Tiesin kyllä, että Pikku on hyvä tyyppi, mutta nyt siitä asiasta on olemassa oikein virallinen paperi! Nyt myös vakuutuin, että hieman pehmeä kääpiöpinseri on mielestäni paras. En tiedä toivoisinko koiralta taisteluhalua enemmän, koska Pikku kokonaisuudessaan on luonteensa puolesta juuri sellainen kuin haluan: mukava, helppo ja hyvä harrastuskoira.
Kommentit