Muka niin kiirus on ollut, ettei päivityksiäkään ole ehtinyt tekemään. Toissa viikonloppu meni mukavasti agilityn MM-kisoissa. Hienot oli kisat! Itse en viime viikkojen aikana ole ehtinyt harrastamaan kuin kerran, mutta toisaalta hyvä niin. Esteet ovat hallissa, mutta kertaakaan ei olla vielä sisällä käyty. Kerran käytiin hallin pihalla agiliitelemässä, kun pihalle oli vielä jätetty muutama hyppy, putki, kepit ja A. Kyllähän niistäkin saa jonkilaisen harjoituksen rakennettua, mutta lähinnähän touhu oli vain mielenvirkistystä.

Jostakin syystä Pikku on pari viime viikkoa kutissut huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Tällä kertaa syyskuun lopun siedätyspistos ei tuntunut vievän tilannetta mihinkään suuntaan. Suurempaa apua ei ole tuonut myöskään pesut ja Prob-öljy. Eniten oireilevat kainalot, mutta mahaakin nuollaan ahkeraan siinä kun jalkojen kaluamiselta ehditään. Tilanne on sama kuin vanhaan ei-niin-hyvään aikaan. Paita on ollut kovassa käytössä. Syytä oireiden pahenemiseen on tullut mietittyä ja kaikki hyvät arvaukset suuntautuvat sinne ruokaosastolle. Syyskuun mökkireissun ruokakokeiluista selostin jo aiemmin. Myöhemmin syyskuussa Pikku varasti pöydältä palan naudan pihviä ja samoihin aikoihin löysi ja söi (ulkona!) sipsiä. Noissa ruokajutuissa on huonoa se, että mahdolliset oireet eivät näy heti vaan epämääräisen ajan kuluttua. Nytkin siis syytä voi vain arvailla ja kaikki arvaukset voivat mennä pieleen. Oikeasti, on tämä vain niin syvältä! Aina kun kuvittelee päässeensä asioissa eteenpäin, tulee takapakkia oikein urakalla. Pikulla ehti tässä välissä kasvaa jopa melkein oikea karva. Nyt taas on karvatonta länttiä siellä täällä (uusimpana jälleen mystinen paikka selässä - hihnastako jälleen?), iho paistaa iloisesti läpi vähän kaikkialla, kaulassa on punaista näppylää, maha ja taipeet ovat jälleen muodostaneet "norsunnahkaa" ja viimeisimpänä silmänympäryksetkin oireilevat. Tottakai kortisonia löytyy talosta vaikka missä muodossa, mutta periksi en anna - ainakaan ihan vielä.