No joo, myönnetään: on hieman reteä otsikko. Tosiasia kuitenkin on, että Pikun kanssa voisi varmasti kuka tahansa ja koska tahansa tehdä saman kuin minä tänään. Noihin lahjakkaisiin kun Pikku kuuluu taatusti ja minä enemmän sinne hyvätuuristen osastolle. Pikku teki tänään kolme nollarataa ja sen seuraksena saimme sekä yksilö- että joukkuepiirimestaruuskultaa. En onnistunut sössimään ensimmäistä kertaa elämässäni edes sitä joukkuerataa :D En tiedä millä lihaksilla me tähän ylsimme. Ei taidolla vaan tuurilla -sehän se meidän motto on. Nyt kun kuitenkin katsoin nuo meidän radat, niin ei ne nyt ihan surkeita ole. Pikku teki tarkkaa työtä kuten aina, ja minä olin suhteellisen hereillä.
Ensimmäisellä agilityradalla olen erityisen tyytyväinen kakkos- ja kolmoshyppyjen pieniin kaarroksiin. En osaa sanoa, miten ne tällä kertaa onnistuivat, mutta niin vain kävi. En edes tuntenut olevani erityisen hereillä noin aamutuimaan. Tällä radalla sijoituimme toisiksi.
Ensimmäisen ja toisen radan välillä menimme kotiin pesulle. Pikku vinkui toista etutassua pestessä ja huomasin taaimman polkuanturan reunan punoittavan. Oli varmasti ärsyyntynyt hallikäynnistä ja Pikku oli sitä sitten ehtinyt jo nuolemaan. Bepanthenia sinne sun tänne (kainaloihin ja tassuun), paita päälle, koppa päähän ja parin tunnin levolle. Kysyin ennen lähtöä Pikulta, että onko se varma, että haluaa lähteä. Pikku vastasi: "Toki mennään!"
Toinen rata oli hyppyrata, jossa sai laittaa töppöstä toisen eteen. Hypyn ja muurin välinen valssi oli myöhässä ja oli senteistä kiinni, etten ohjannut Pikku renkaalle. Sijoitus viides ja kahden radan yhteistuloksissa siis oltiin ekoja. Piirimestaruuden myötä voidaankin alkaa jo heti miettiä ensi kesän Tornion matkaa, piirinmestarin titteli kun oikeuttaa automaattisesti myös SM-kisoihin pääsyyn.
Joukkueradalle en olisi välittänyt lähteä lainkaan. En ole ikinä onnistunut saamaan joukkuekisoissa puhdasta rataa, enkä tälläkään kertaa odottanut suuria. Vannoin ennen rataa, että hylky olisi varmistus sille, etten enää ikinäkoskaanmilloinkaan suostu mihinkään joukkueeseen. Pakko kai se sitten on joskus vielä suostua? Maria ja Taika tekivät myös nollan ja Taija ja Sofi kympin. Se riitti piirinmestaruusjoukkuekultaan tänä vuonna.
Kotiin päästiin iltasella melkoisten pokaalien kanssa. Pikun vein suoralta kädeltä pesulle ja tököttejä laiteltiin vähän sinne tänne. Kolmannen radan jälkeen huomasin selvästi sen aristavan toista etutassuaan. Ei ihme, ettei soralla kävely enää ollut kivaa.
Silmäkin tykkäsi kyttyrää.
Ja kyllä, ei tarvi edes kysyä. On huono omatunto :(
Ensimmäisellä agilityradalla olen erityisen tyytyväinen kakkos- ja kolmoshyppyjen pieniin kaarroksiin. En osaa sanoa, miten ne tällä kertaa onnistuivat, mutta niin vain kävi. En edes tuntenut olevani erityisen hereillä noin aamutuimaan. Tällä radalla sijoituimme toisiksi.
Ensimmäisen ja toisen radan välillä menimme kotiin pesulle. Pikku vinkui toista etutassua pestessä ja huomasin taaimman polkuanturan reunan punoittavan. Oli varmasti ärsyyntynyt hallikäynnistä ja Pikku oli sitä sitten ehtinyt jo nuolemaan. Bepanthenia sinne sun tänne (kainaloihin ja tassuun), paita päälle, koppa päähän ja parin tunnin levolle. Kysyin ennen lähtöä Pikulta, että onko se varma, että haluaa lähteä. Pikku vastasi: "Toki mennään!"
Toinen rata oli hyppyrata, jossa sai laittaa töppöstä toisen eteen. Hypyn ja muurin välinen valssi oli myöhässä ja oli senteistä kiinni, etten ohjannut Pikku renkaalle. Sijoitus viides ja kahden radan yhteistuloksissa siis oltiin ekoja. Piirimestaruuden myötä voidaankin alkaa jo heti miettiä ensi kesän Tornion matkaa, piirinmestarin titteli kun oikeuttaa automaattisesti myös SM-kisoihin pääsyyn.
Joukkueradalle en olisi välittänyt lähteä lainkaan. En ole ikinä onnistunut saamaan joukkuekisoissa puhdasta rataa, enkä tälläkään kertaa odottanut suuria. Vannoin ennen rataa, että hylky olisi varmistus sille, etten enää ikinäkoskaanmilloinkaan suostu mihinkään joukkueeseen. Pakko kai se sitten on joskus vielä suostua? Maria ja Taika tekivät myös nollan ja Taija ja Sofi kympin. Se riitti piirinmestaruusjoukkuekultaan tänä vuonna.
Kotiin päästiin iltasella melkoisten pokaalien kanssa. Pikun vein suoralta kädeltä pesulle ja tököttejä laiteltiin vähän sinne tänne. Kolmannen radan jälkeen huomasin selvästi sen aristavan toista etutassuaan. Ei ihme, ettei soralla kävely enää ollut kivaa.
Silmäkin tykkäsi kyttyrää.
Ja kyllä, ei tarvi edes kysyä. On huono omatunto :(
Kommentit