Kirjoittelin kuukausi sitten siitä, miten Millin silmät taskulampun valossa loistavat aivan eri tavalla. Päivänvalossa sopivassa valaistuksessa vasen silmä näytti myös erilaiselta kuin oikea. Silmässä oli ikäänkuin ohut harmaa kalvo, joka siis näkyi tietyissä valaistusolosuhteissa. Tänään käytiin hankkimassa varmistus asiasta: Millin vasemmassa silmässä on kaihi. Olin asiasta ennen tarkastusta oikeastaan täysin varma. Jotenkin kun noita silmiä on alkanut enemmän katselemaan, en voi kuin ihmetellä, miten en jo aikaisemmin kiinnittänyt asiaan huomiota. Einola-Koponenkin osasi todeta kaihin jo ennen varsinaista tarkastusta ja tippojen laittoa. Tällä hetkellä kukaan ei toisaalta varmuudella osaa sanoa, miten nopeasti kaihi on tuohon silmään tullut. Kuten kuitenkin jo aiemmin kerroin, epäilen vaivan olleen (ehkä lievempänä) jo kauan. Mene ja tiedä.
Milli oli koko lääkärikäynnin todella asiallinen. Kuono laitettiin kiinni ihan varmuuden vuoksi, koska Millillä on tapana käyttää hampaitaan silloin kun sitä ei joku asia miellytä. Nyt se sitten istua tönötti tippojen laiton ja itse tarkastuksen ajan aivan paikallaan ja antoi itseään valaistavan kiitettävän pitkään kirkkaalla valolla. Pitkään Einola-Koponen nimittäin silmiä tiirasi. Lopullisessa paperissa näyttäisi lukevan (teksti hieman epäselvää...) seuraavasti:
Oikeassa silmässä nukleaari skleroosi.
Vasemmassa silmässä ant & post cortexissa pilvimäinen epäsymmetrinen tiivistymä
ja ruksi kohdassa katarakta (ei synnynnäinen) --> sairas ja toinen ruksi kohdassa kortikaali.
Tuo nukleaari skleroosi on aivan normaaleja vanhuuden muutoksia ja niitä ei ymmärtääkseni vasemmasta silmästä päässyt edes havainnoimaan kaihimuutosten vuoksi. ant & post cortex tarkoittanee etumaista ja taaempaa kuorikerrosta (tai näin sen ainakin itse suomentaisin...). Joka tapauksessa kaihimuutosta oli sekä linssin edessä että takaosassa ja niiden seurauksena Millin vasemman silmän näkökyky lienee melkoisen heikko. Silmä ei ole sokea ja se siis kyllä näkee jotain vasemmalla silmällä, mutta sumeasti. Silmä voi sokeutua joskus kokonaankin. Pilvimäinen sanasta ell käytti myös kuvausta hattaramainen ja näin tämän muutoksen itsekin; silmä näytti tutkimuslampun valossa aivan marmorikuulalta. Ensi keväänä menemme uusintatarkastukseen ja mietimme sitten asiaa uudelleen. Lääkäri kertoi leikkauksen mahdollisuudesta, mutta siihen en kyllä aivan heti halua lähteä. Katsotaan miten kaihi etenee ja jänniteteään pysyykö oikea silmä jatkossakin terveenä.
Pikku suhtautui tutkimukseen epäillen. Sen kuonoa ei tarvinnut laittaa kiinni, mutta oli kyllä täysi työ pitää koira tutkimuspöydällä. Syliin tai lattialle se kovasti pyrki. Varmaan raukka luuli, että kohta menee taas taju tai joku täti tekee muuten jotakin kurjaa kuten niin monesti on käynyt. Pikun silmät olivat terveet, joten siitä voi olla iloinen.
Eilen käytiin koko sakki TSAUn kentällä. Tällä kerralla käytössä oli vain A, 3 hyppyä ja kepit, koska en halunnut Pikun menevän vettä täynnä olevaan putkeen. Samalla reissulla käytiin "vakoilemassa" ATT:n kisoissa heidän uutta halliaan. Hieno on, ei voi muuta sanoa!
Kommentit