Torvi pysyy päässä edelleen. Syynä se, että mahan vekki tuntuu kovasti kiusaavan Milliä, eikä se osaa jättää sitä rauhaan. Torvesta huolimatta en ole oikein tyytyväinen mahavekin parantumiseen. Tuntuu, että parantuminen on suorastaan pysähtynyt etenkin haavan takaosasta ja se punottaa enemmän kuin ennen tikkien poistoa. Jos ei suihkuttelu (ulkona on vaihteeksi kurakelit) ja Basibact auta, niin kait vekkiä on mentävä näyttämään viisaammille.
Sitten vielä vähän muihin aiheisiin. Pikun kanssa ei olla nyt yli kuukauteen nähty agilityesteitä ja muutenkin tämä meidän harrastaminen on ollut jatkuvasti kovin puolitehoista. Siksi hämmästyinkin kovasti, kun menin katsomaan agi.fi-sivuston minikoirien rankingia: me ollaan edelleen toisina :O Mukana laskuissa on aina 15 kisaa, eikä meillä paljoa enemmän startteja vuoden aikana ole ollutkaan. Viime vuonna jäätiin tämänkin alle kisamäärissä. Kun katselee muiden kisamääriä, on useilla moninkertaisia määriä, sillä yli 50 starttia vuoden aikana ei ole mikään harvinaisuus. Meidän nollaprosentti tavallisissa kisoissa on vuoden aikana ollut melkoinen, mutta toisaalta sitä tasoittaa se tosiasia, että arvokisoissa hylkyprosentti on täysi 100. Heh heh, ihan jo tuokin kertonee jotain ohjaajan hermorakenteesta :D Näin kun järjellä ajatellaan, me ollaan uramme huipulla juuri nyt! Se tuntuu melkoisen hassulta, kun harrastaminen kuitenkin on ollut niin satunnaista.
Taltioidaan ranking-tilanne vielä tähän. Tämä kun enää tuskin toistuu. Tästä onkin enää yksi tie ja se on alaspäin :D
Mukaan tämänhetkiseen tilanteeseen on laskettu kisat ajalta 17.11.2007-16.11.2008.
Ja listan loppupää, josta näkee, että suhteellisen monta koiraa on tuossa jatkeena.
Ja lopuksi vielä meidän kisat, jotka laskuissa ovat. Yksi hylky tavallisissa kisoissa tekee normikisojen nollaprosentiksi 93% (listassa ei ole mukana MM-karsintoja, jossa siis perinteiseen tapaan hyllyteltiin komeasti).
Nyt kun terveystiedon opinnot ovat paketissa, onkin ollut aika miettiä jatkoa. Tulostason nousua en odota, mutta jotain parannusta tähän harrastustilanteeseen saattaa olla luvassa. Joku sen saattaa arvata, mutta ääneen asiaan en vielä sano (lällälläää :P). Innoissani ja toiveikas olen. Agility on niin hieno laji, että kyllähän sitä on päästävä harrastamaan melkein keinolla millä hyvänsä.... Eikä se keino ole ollenkaan vastenmielinen ;)
Sitten vielä vähän muihin aiheisiin. Pikun kanssa ei olla nyt yli kuukauteen nähty agilityesteitä ja muutenkin tämä meidän harrastaminen on ollut jatkuvasti kovin puolitehoista. Siksi hämmästyinkin kovasti, kun menin katsomaan agi.fi-sivuston minikoirien rankingia: me ollaan edelleen toisina :O Mukana laskuissa on aina 15 kisaa, eikä meillä paljoa enemmän startteja vuoden aikana ole ollutkaan. Viime vuonna jäätiin tämänkin alle kisamäärissä. Kun katselee muiden kisamääriä, on useilla moninkertaisia määriä, sillä yli 50 starttia vuoden aikana ei ole mikään harvinaisuus. Meidän nollaprosentti tavallisissa kisoissa on vuoden aikana ollut melkoinen, mutta toisaalta sitä tasoittaa se tosiasia, että arvokisoissa hylkyprosentti on täysi 100. Heh heh, ihan jo tuokin kertonee jotain ohjaajan hermorakenteesta :D Näin kun järjellä ajatellaan, me ollaan uramme huipulla juuri nyt! Se tuntuu melkoisen hassulta, kun harrastaminen kuitenkin on ollut niin satunnaista.
Taltioidaan ranking-tilanne vielä tähän. Tämä kun enää tuskin toistuu. Tästä onkin enää yksi tie ja se on alaspäin :D
Mukaan tämänhetkiseen tilanteeseen on laskettu kisat ajalta 17.11.2007-16.11.2008.
Ja listan loppupää, josta näkee, että suhteellisen monta koiraa on tuossa jatkeena.
Ja lopuksi vielä meidän kisat, jotka laskuissa ovat. Yksi hylky tavallisissa kisoissa tekee normikisojen nollaprosentiksi 93% (listassa ei ole mukana MM-karsintoja, jossa siis perinteiseen tapaan hyllyteltiin komeasti).
Nyt kun terveystiedon opinnot ovat paketissa, onkin ollut aika miettiä jatkoa. Tulostason nousua en odota, mutta jotain parannusta tähän harrastustilanteeseen saattaa olla luvassa. Joku sen saattaa arvata, mutta ääneen asiaan en vielä sano (lällälläää :P). Innoissani ja toiveikas olen. Agility on niin hieno laji, että kyllähän sitä on päästävä harrastamaan melkein keinolla millä hyvänsä.... Eikä se keino ole ollenkaan vastenmielinen ;)
Kommentit