Niinhän siinä kävi, että Millin kokoonkursittu vatsanahka alkoi vaivata siihen malliin, että pakkohan sitä oli tänään mennä näyttämään. Eli turhaan sitä ehti huokaista helpotuksesta kun itse operaatio ja tikillinen aika meni niin hyvin. Milli ei tikit vatsassaan vaikuttanut ollenkaan kipeältä, mutta päällimäisten tikkienpoiston jälkeen maanantaista tilanne on mennyt koko ajan huonompaan. Milli raukka on koittanut parhaansa mukaan ylettyä nuolemaan torvi päässään mahaansa, ja kun ei siinä ole onnistunut, on sille kelvannut nuolemisen sijaiskohteeksi oma ojennettu takajalka tai muovisen tötterön sisäpinta. Olo Millillä oli eilen ja tänään illalla sen verran kurjanoloinen, että päädyimme antaman sille puolikkaan Rimadylin. Tuntui, että se vähän helpotti. Se mitä en tiennyt tuosta vatsan kokoonkursimisesta on, että siellä on jossakin sisällä itsestäänsulavia tikkejä, jotka nyt sitten aiheuttavat tuon voimakkaan ärsytyksen. Antibiooteilla mennään seuraavat 10 päivää ja suihkuttelua jatketaan useamman kerran päivässä. Tikkien sulaminen kokonaan voi kuulemma kestää jopa kolme (!) kuukautta, mutta toivottavasti tuo nyt menisi siedettäväksi _huomattavasti_ nopeammin. Haava ei heti leikkauksen jälkeenkään ollut noin ärtynyt ja punainen, joten varmasti torvipäällä on kurjaa. Höh. Ihan epistä :(