Vuosi vaihtui enemmän tai vähemmän rauhallisesti. Useampi päivä ennen sallittua ajankohtaa kuului lähiseuduilta pauketta etenkin iltaisin. Lomalla kun olen, pystyin tekemään päivän pitkät lenkit ennen pimeäntuloa. Milli siis välttyi melko hyvin pamausten kuulemiselta ennen aattoa. Iloinen yllätys sitten olikin se, että itse uudenvuodenaattona paukkui niinkin vähän. Kun sisällä pidettiin sen verran ääntä (sori naapurit), ei Milli juurikaan reagoinut ilotulitteisiin sisätiloissa. Ulkona se sitten pelkäsi ilmeisesti jo ilotulitteiden kauempaa kantautuvaa hajuakin, koska jarrut lyötiin päälle ja kyyristely alkoi vaikka mitään ei kuulunut. Vuoden viimeinen ulkoilu tehtiin jo klo 17 ja siitäkin pikareissusta piti Milliä kantaa osan matkaa. Pikkua ei olisi voinut mokomat pamaukset vähempää kiinnostaa.
Uudenvuodenpäivänä tehtiin alkuiltapäivästä pitkä metsälenkki. Milli oli irti kuten tavallista ja se kulki lähes nokka kiinni pohkeessa kuten yleensä. Kuljin polkua Pikun kanssa edellä, kun jostakin kaukaa kuului muutama pamaus. Hetken kuluttua vilkaisin taakseni ja huomasin, ettei perskärpänen enää seurannutkaan. Kun kutsustakaan koiraa ei näkynyt, palasin polkua takaisin edellisen mutkan taakse. Siellähän se Milli-ressukka tönötti paikallaan surkean näköisenä. Ei ollut uskaltanut enää seurata, kun pamaukset olivat kuuluneet edestäpäin. No, onneksi seuraavaan vuodenvaihteeseen on taas monta kuukautta.
Kuva vuoden 2009 ensimmäiseltä päivältä. Jäälle ei uskallettu, vaikka siellä moni luistelikin. Kuvanottohetkellä Milli kuuli kaukaa vaimean pamauksen ja siitä ilmeen huolestuneisuus. Pikku miettinee todennäköisesti vesimyyriä ja oravia (joihin törmättiin päivää aiemmin).
Pari viimeistä päivää ollaan oltu lähinnä vain sisätiloissa. Pakkasukko heitti mittariin -15 astetta, jolloin meidän molempien kääkättimien sietoraja ylittyy. Ei auta toppahaalarit tai mitkään, kun tassut jäätyy! Tossujakin meiltä löytyy, mutta eivät ne vauhdissa kunnon lenkeillä pysy. Tossut ovatkin sitten lähinnä superpakkasien pikalenkkejä varten. Kääpiöpinserifoorumilta olen lukenut joidenkin rotutovereiden lenkkeilevän normaalisti kovillakin pakkasilla. Uudenvuodenpäivänä pakkasta oli -6 astetta ja silloin Milli vielä liikkui kohtuuhyvin (joskin kolmella jalalla ainakin puolet matkasta). Kun mittarin lukemat putoavat -10 alle, hyytyy Milli hankeen reilussa viidessä minuutissa. -15 asteessa riittää lenkin pituudeksi noin minuutti. Miten lenkittää koiraa, kun se yrittää pysytellä pystyssä korkeintaan kahdella jalalla?? Pikku kestää pakkasta paremmin, mutta hetken aikaa viipotettuaan alkaa sekin kävellä niin vaikeasti, etten ole sitäkään pakottanut pihalla olemaan yhtän enempää. Onneksi täällä etelässä noita kovempia pakkasia on harvemmin. Me likat jätetään suosiolla pakkaset niille, jotka niistä nauttivat!
Ai niin. Pikun hammaskivet saivat häädön tiistaina ja kaikki meni suunnitelmien mukaan. Hammaskiveä oli paljon takahampaissa, mutta muuten Pikun legot olivat ok. Käsky saatiin tulla hammasputsaukseen uudestaan vuoden päästä. Painoa Pikulle saatiin vaa'alla tällä kertaa 5,7 kg, joten meidän lihotuskuurilainen on laihtunut viime punnituksesta 100 g. Ihme juttu. No, parin viime päivän lyhyet lenkit entisellä ruokamäärällä korjannevat tätä asiaa... Millin leikkauksesta on tänään kulunut tasan kuukausi. Paitaa tai tötteröä ei ole tarvinnut enää pitää, mutta yhä edelleen ne sisäiset tikit vain kiusaavat. Itse haava on parantunut loistavasti, mutta sen molemmin puolin näkyy useampi punainen patti kohdissa, joissa tikit siellä jossakin sisällä ovat.
Uudenvuodenpäivänä tehtiin alkuiltapäivästä pitkä metsälenkki. Milli oli irti kuten tavallista ja se kulki lähes nokka kiinni pohkeessa kuten yleensä. Kuljin polkua Pikun kanssa edellä, kun jostakin kaukaa kuului muutama pamaus. Hetken kuluttua vilkaisin taakseni ja huomasin, ettei perskärpänen enää seurannutkaan. Kun kutsustakaan koiraa ei näkynyt, palasin polkua takaisin edellisen mutkan taakse. Siellähän se Milli-ressukka tönötti paikallaan surkean näköisenä. Ei ollut uskaltanut enää seurata, kun pamaukset olivat kuuluneet edestäpäin. No, onneksi seuraavaan vuodenvaihteeseen on taas monta kuukautta.
Kuva vuoden 2009 ensimmäiseltä päivältä. Jäälle ei uskallettu, vaikka siellä moni luistelikin. Kuvanottohetkellä Milli kuuli kaukaa vaimean pamauksen ja siitä ilmeen huolestuneisuus. Pikku miettinee todennäköisesti vesimyyriä ja oravia (joihin törmättiin päivää aiemmin).
Pari viimeistä päivää ollaan oltu lähinnä vain sisätiloissa. Pakkasukko heitti mittariin -15 astetta, jolloin meidän molempien kääkättimien sietoraja ylittyy. Ei auta toppahaalarit tai mitkään, kun tassut jäätyy! Tossujakin meiltä löytyy, mutta eivät ne vauhdissa kunnon lenkeillä pysy. Tossut ovatkin sitten lähinnä superpakkasien pikalenkkejä varten. Kääpiöpinserifoorumilta olen lukenut joidenkin rotutovereiden lenkkeilevän normaalisti kovillakin pakkasilla. Uudenvuodenpäivänä pakkasta oli -6 astetta ja silloin Milli vielä liikkui kohtuuhyvin (joskin kolmella jalalla ainakin puolet matkasta). Kun mittarin lukemat putoavat -10 alle, hyytyy Milli hankeen reilussa viidessä minuutissa. -15 asteessa riittää lenkin pituudeksi noin minuutti. Miten lenkittää koiraa, kun se yrittää pysytellä pystyssä korkeintaan kahdella jalalla?? Pikku kestää pakkasta paremmin, mutta hetken aikaa viipotettuaan alkaa sekin kävellä niin vaikeasti, etten ole sitäkään pakottanut pihalla olemaan yhtän enempää. Onneksi täällä etelässä noita kovempia pakkasia on harvemmin. Me likat jätetään suosiolla pakkaset niille, jotka niistä nauttivat!
Ai niin. Pikun hammaskivet saivat häädön tiistaina ja kaikki meni suunnitelmien mukaan. Hammaskiveä oli paljon takahampaissa, mutta muuten Pikun legot olivat ok. Käsky saatiin tulla hammasputsaukseen uudestaan vuoden päästä. Painoa Pikulle saatiin vaa'alla tällä kertaa 5,7 kg, joten meidän lihotuskuurilainen on laihtunut viime punnituksesta 100 g. Ihme juttu. No, parin viime päivän lyhyet lenkit entisellä ruokamäärällä korjannevat tätä asiaa... Millin leikkauksesta on tänään kulunut tasan kuukausi. Paitaa tai tötteröä ei ole tarvinnut enää pitää, mutta yhä edelleen ne sisäiset tikit vain kiusaavat. Itse haava on parantunut loistavasti, mutta sen molemmin puolin näkyy useampi punainen patti kohdissa, joissa tikit siellä jossakin sisällä ovat.
Kommentit