Nyt sitten se toinen osa kuulumisista. Tässä välissä ehdittiin vaihtamaan paikkakuntaa. Hiihtoloma kun on, tultiin Forssassa piipahtamaan.

Eilen paluumatkalla Kirkkonummelta ajeltiin Lohjan kautta Katia ja Mandoa tapaamassa. Oli kyllä taas kiva nähdä ja hauska todeta, että Mando tunnistaa meidän auton haukkuvan sisällön jo kaukaa :) Milli katsoi asiakseen kertoa kaapin paikan Mandolle myös Mandon omassa kodissa ja Pikku puolestaan ehti vierailumme aikana neljä kertaa salaa hiipiä isäntäväen sänkyyn päikkäreille. Osaavat meidän tytöt siis olla kuin kotonaan myös kylässä. Onneksi Mandon huoltojoukot ovat ymmärtäväistä sakkia itse Mandosta puhumattakaan. Ja se pakollinen perinteinen yhteiskuvakin oli tietysti otettava.


Perjantaina tytöt tapasivat sitten uuden kaverinsa Foxyn. Menin käymään koirien kanssa Annulla ja Jannella, jotta karvaiset kaverit tapaisivat toisensa ennen alkavan hiihtoloman Forssan reissua. Olin ajatellut, että Milli saattaisi komentaa Foxya ja ongelmia syntyvän lähinnä siitä. Väärässä olin, koska Milliä ei kiinnostanut Foxy lainkaan. Kevyt kauempaa suoritettu haistelu riitti Millille ja ipana oli sen jälkeen lähinnä ilmaa. Foxy vähän arasteli meidän mustuaisia ja enkä toisaalta yhtään ihmettele. Ongelma siis ei tullut Millistä vaan Pikusta. Pikku aivan tärisi havatessaan Foxyn. Se olisi heti paikalla halunnut mennä tekemään tuttavuutta, mutta mepä ei päästetty. En ollut varma Pikun tarkoitusperistä senkään jälkeen kun se oli saanut hieman haistella Foxya. Pikku vinkui, tuijotti, tärisi eikä olisi halunnut lähteä edes kotiin. Annu muisteli, että Pikku oli ollut samantapainen myös silloin kun se oli tavannut ensi kertaa Funnyn. Niin outoa, koska Pikku ei muuten tapaamiaan pentuja ole ihmeemmin noteerannut.

Ujo piimä:


Lopulta Foxy rentoutui ja alkoi päikkäreille. Pikku sen sijaan ei rentoutunut vaan jatkoi vinkumista ja tuijotusta häntä kovasti heiluen. Hihnassa se sai siis olla koko käynnin ajan.


Pikku ja Foxy tapasivat sitten tänään toisen kerran Forssassa enkä edelleenkään ole varma mitä Pikun päässä liikkuu. Jossain vaiheessa alkoi jo arveluttaa, että ymmärtääkö se Foxyn olevan koira lainkaan... Ajoittain suhtautuminen eli ylisuuri kiinnostus vaikutti samalta kuin silloin kun Pikku on nähnyt naapurin kissan. Toisaalta, kun Foxy oli Annun sylissä, päästin Pikun haistelemaan ja siinä Pikku osasi olla hienosti. Ei tuijotellut Foxya vaan katseli hieman ohi ja heilutteli häntäänsä. Kun Foxy sitten hetken kuluttua lähti tassuttelemaan lattialle oli Pikku sen perässä. Näytti siltä, että Pikku halusi leikkiä ja huitaisi Foxya tassulla. Napattiin siitä sitten koirat erilleen hyvin vikkelään, koska eihän tuollainen ipana kääpiöpinserin leikkejä kestä. Myöhemmin pihalla Pikku toisaalta ei kiinnittänyt Foxyyn suurempaa huomiota, mutta tarkkana pitää olla kyllä vielä niin kauan kun Foxy on tuollainen vähän maitopurkkia suurempi.