Laiska ja kiireinen, ne kai ne tekosyyt päivityskatkokseen ovat. Nyt ensin päivittelen kuulumiset harrastusrintamalta.

Viikko sitten viikonloppuna saimme Pikun kanssa ottaa osaa Jari Suomalaisen koulutusviikonloppuun. Sekä lauantaina että sunnuntaina oli kaksituntiset treenit kauniissa kevätsäässä (joka tällä hetkellä on muisto vain, nytkin illalla tuli lunta niin, että on jälleen joulukorttimaisemat). Koko viikonloppu oli todella antoisa. Radat olivat juuri sopivan vaikeita, liian helpolla ei päässyt, mutta sitä tunsi kuitenkin jotain osaavansakin. Lauantaina emme tehneet radalla suurempia virheitä, vaikka hiottavaa löytyikin. Sunnuntain radoilla teimme (tein) enemmän virheitä, mutta eniten näin jälkikäteen tunnen oppineeni juuri noista tekemistäni virheistä.

Omalle videokameralle taltioitui lauantailta toinen rata. Ehkä suurin oivallus tuolla radalla oli se, että Pikku oli kätevintä mennä hakemaan viimeisestä putkesta tavalla, joka näkyy videolla. Samoin valssi ennen toista putken suorittamista teki edeltävien hyppyjen kaarroksista pienemmät. Ongelmana meillä on edelleen tuo mattokeinu (ja myös uusi puomi); Pikku ei osaa tulla sitä loppuun asti. Toistin tuota paina-käskyä, jolloin Pikku tuli aina hiukan eteenpäin. Jari sitten neuvoi radan jälkeen ohjaamaan liikkeellä ilman ylimääräisiä käskyjä Pikun oikeaan kohtaan. Mistään kontaktivirheestä ei todellakaan ollut kysymys, haluaisin vain saada Pikun suorittamaan mattokeinun samoin kuin vanhan keinun. Jos en aivan väärin muista, Salomaan Marja videoi tämän ratamme.

Sunnuntaina vaikeuksia tuotti mm. keppien avokulma, syynä huonot lähettämiset, mutta myös harjoittelun puute. Nyt nimittäin kun olemme alkaneet taas enemmän treenata, ei noihin keppeihin ole tullut juuri panostettua. Sain myös todeta useampaan otteeseen, ettei ne valssit aina todellakaan ole se järkevin vaihtoehto. Osassa tiesin asian ennalta ja osassa se piti todeta kantapään kautta. Viikonlopun suurin ahaa-elämys taltioitui videolle Raunon kuvaamana.

Rata ensin niin kuin siihen itse tutustuin, tarkkailun kohteena siis puomin jälkeiset hypyt ennen keppejä:

Sitten sama (eri suunnasta kuvattuna) kohta Jarin neuvoin. Kuvakulman muuttumisesta huolimatta on helppo havaita, että ensimmäisen ja toisen hypyn välinen avokulma sujuu pienemmällä kaarroksella. Olin myös erityisen yllättynyt, miten hyvin sain Pikun irtoamaan toiselle avokulmalle. Pikku oli myös parasta käydä hakemassa keppejä edeltävältä hypyltä, niin sai parhaiten vältettyä hakeutumisen väärälle hypylle. Ei siis mitään laiskottelua ohjaajalta, vaan radalla pitäisi tehdä töitä niin kuin Pikkukin tekee.

Sitten lopuksi vielä lähes koko sunnuntain toinen harjoitusrata. Jotta katsojilla olisi edes vähän hauskaa, päätin sitten lentää pyrstölleni (ok, ei ollut ennalta suunniteltu ohjelmanumero). Matka jatkui hyvin uusin opein lähes loppuun, mutta viimeiseen putkeen päästin Pikun huolimattomuuttani väärästä päästä. Kuvaajana edelleen Rauno.

Viikonlopun jälkeen oli kyllä niin hieno todeta, ettei Pikku ollut moksiskaan rankasta viikonlopusta. Itsellä kyllä jaloissa tuntui juokseminen ja varmasti Pikullakin, mutta se pölyttömyys!! Pikun silmät ja tassut olivat samassa kunnossa kuin ennen viikonloppua :) Tunnen itseni erityisen onnekkaaksi ja etuoikeutetuksi, kun mulla on mahdollisuus harjoitella Suomen ehdottomasti parhaissa olosuhteissa. Tämä on se, mitä olen Pikun kanssa odottanut niin monta vuotta :)

Keskiviikon ryhmätreenit jätin suosiolla väliin, koska mittari tipahti niin roimasti pakkasen puolelle. Tällä viikolla saapuivat myös v. 2008 agi.fi-ranking-kisan voitosta voittamamme lahjakortit, joten ilmaisia kisoja olisi tiedossa kahdeksassa Suomen kolkassa.