Tuossa ne nukkuvat. Pikku petissään tietokonepöydän juuressa ja sukulaispoika omassa korissaan parin metrin päässä. Milli kai on tuttuun tapaan isännän seuraneitinä yläkerrassa.

Mando siis muutti meille ainakin vähäksi aikaa katsomaan, miten elämä sujuu tutusta ympäristöstä irroitettuna. Vaikka tuttu ympäristöhän se tämä meidän huushollikin on, heti piti Mandon juosta alakertaan tarkistamaan nurkat, kun Kati ja Tom olivat meille saapuneet. Ilta on mennyt ihan rauhassa, mitä nyt Milli on välillä katsonut asiakseen kertoa Mandolle kaapin paikan. Liika leluilla leikkiminen tai huomion saaminen pännii meidän rinsessaa, nehän ovat _hänen_ etuoikeuksiaan. Pikun seurassa Mando onkin rennompi. Nyt sitten varovaisen jännittyneenä seuraamme tilanteen kehittymistä ja sitä, mikä tuo Mandariini oikein pohjimmiltaan on miehiään. Tutustumista puolin ja toisin siis. Se oma kotikin olisi etsinnässä, jos siis sellainen sopiva vain jostain esiin putkahtaisi.

Ruoka kyllä maittaa...

...ja lopulta myös uni. Oma sänky paras sänky.

Johan koitti yläkerrassa tarjota tyttöjen yhteistä petiä, jottei pojan tarvitsisi aivan vain matolla torkkua (meidän rinsessat tarvii nimittäin aina kunnon pehmusteet, ei puhettakaan matolla nukkumisesta). Ei kelvannut tai ehkäpä paremmin rohkeus ei riittänyt. No, kuinkapa moni meistä menisi tyynen rauhallisesti päikkäreille Tarja Halosen punkkaan??