Keskiviikkona ajelin räyhäjengin (= uusi nimitys tälle koirakolmikolle, meidän autoa ei taatusti voi olla huomaamatta jos johonkin pysähdytään....) kanssa Forssaan kisoihin. Oli niin miljoona muistettavaa asiaa, että unohdin sitten lähtötohinoissa pakata videokameran mukaan :/ Onneksi Miialla oli kamera, jolla joku ihana ihminen kuulemma myös kuvasi meidän radat. On siis toiveita, että vielä jossakin vaihessa saan julkaistua radat kaiken kansan kauhisteltavaksikin.

Forssan kisoista tuomisina oli jälleen tuplanolla (seitsemäs?) ja kaksi kolmatta sijaa. Jälkipolville radoista ei silti juuri ole kerrottavaa, varsinkin kun toinen (hyppy)rata oli melkoisen surkea. On se kumma miten sitä ei vain uskalla/osaa tehdä hyviä ohjausvalintoja kisaradoilla vaan aina tulee totutettua niitä kökköjä vanhoja juttuja, jotka eivät edes toimi...

Koska Forssan kisoista ei ole kuvamateriaalia, laitetaan tähän materiaalia tältä aamupäivältä. Isäntä oli kuvaajana ja kohteena meidän orpopoika.

En tiedä, kuinka paljon Mando joskus muinoin agilitya ehti harrastamaan, mutta tietääkseni ei paljoa(?) Varoivaisen arvioni mukaan Mando on luonnonlahjakkuus, ihan rehellisesti. Tämä oli nyt historiassa viides kerta (viime kesänä kerran, nyt toukokuussa neljä kertaa), kun sen esteitä ihmettelemään olen vienyt. En ole paljoa ehtinyt sen kanssa muutenkaan touhuta, perustottelevaisuusjuttuja ollaan tehty pari kertaa viikossa lyhyinä pätkinä. Sen testasin kotona, että Mandolle on joskus opetettu kosketusalusta. Se tiesi välittömästi mistä oli kyse, kun alustan lattialle lätkäisin. Ohessa pikakooste harjoituksista.

Laskekaas muuten kuinka monta kertaa ohjaaja kehuu koiraa sanoilla "Hieno mies!" :D :D

 

Videolla tosin kaikki näyttää kovin hallitulta, tosiasiassa homma ei ihan niin mennyt. Mando ei millään malttaisi odottaa lupaa tehdä. "Heikot hermot" tulevat esiin myös siinä, että Mandon yhtään kuumentuessa alkaa myös näykkiminen. Sitähän se Millikin joskus on harrastanut, en pidä tavasta yhtään. Pikun kanssa nirhamia sormiin on joskus tullut vain siksi, ettei se ahneuttaan malta katsoa mitä lihaa se hampaidensa väliin lataa (siis ihmisen vai possun :P ). Mandon kanssa tämä touhu on kuitenkin vain mielenvirkistystä ja kai meidän pitäsi keskittyä enemmän kuitenkin hallittavuuden harjoitteluun? ATT:n hallissa ei ollut muita, eikä harjoittelu olisi onnistunut, jos häiriötekijöitä olisi ollut. Mando kuitenkin rakastaa kaikkea tekemistä ja varsinkin siis ilmeisesti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kai sitä sillä varjolla välillä vähän agiliidelläkin voi ilman sen suurempia tavoitteita?

"Paina!" harjoituskontaktilla.

Kätevää, että saan nyt testata tuonkin harjoitusesteen toimivuutta. Hyvä peli! Mando tosin juoksisi sitä mielellään edestakaisin aivan vain huvikseen.