Walpuri on onnistuneesti takana päin. Tiistaina treeneihin mennessä poikettiin koiralauman kanssa tulevia vappuvieraita tervehtimässä. Halusin, että Mando näkee Niinan ja Mikon ennalta, jolloin aattona vieraat olisi haisteltu ainakin kerran. Otin autosta Mandon lisäksi Pikun ja tehtiin pieni lenkki Aurajokirannassa. Kati on kertonut, että Mando kokee usein suoraan tuttavuutta tekevät ihmiset uhkaaviksi, joten aluksi lenkillä Niina ja Mikko vain taluttelivat Pikkua ja Mando sai rauhassa käydä "salaa" haistelemassa vieraat. Pian maistuikin herkkupalajuusto ja tutustuminen oli siinä. Vapunaattona Niina ja Mikko Mandolle riitti yksi nuuhkaisu ja sen jälkeen nämä vieraat eivät olleet enää Mandon silmissä vieraita. Aluksi Mando oli sisällä kovin rauhaton ja yritti jälleen astua mm. Mikkoa ja ahdisteli Milliä. Kielto ja pariin otteeseen vesisuihkaus naamalle kuitenkin hiljensi tahtia ja Mandon vähitellen yleisesti rauhoittuessa unohtui taas moiset tyhmyydet.

Illan mittaan Mando löysi hyvän nukkumapaikan Mikon jalkaa vasten. Yön Mando taasen vietti Niinan peiton alla. Vieraat ovat kivoja, kun vielä nukkuvatkin siellä missä Mandokin, eli lattialla.

Yksi kurjempi juttu vappuaattona kuitenkin sattui. Olin menossa koirien kanssa parkkipaikalle Niinaa ja Mikkoa vastaan, kun naapurin koira (corgin ja perhoskoiran sekoitus) äkkiarvaamatta hyökkäsi päälle. Koira oli ollut pihalla vapaana ja meidät nähtyään se tuli täydellä rähinällä päälle, kohteenaan lähinnä Mando. Koirat olivat olleet lyhyessä hihnassa parkkipaikkaa lähestyttäessä ja kädessäni oli tietysti vielä roskapussi. Hihnat olivat heti solmussa ja omat koirat sen myötä melkoisen puolustuskyvyttömiä. Karjuin perkelettä ja mitä lie naapurin koiralle, poljin maata ja potkaisin hyökkääjää kaksi kertaa kylkeen. Ei tuntunut kivalta, mutta mitä ihmettä muutakaan olisin voinut tehdä? Omistajakaan ei ollut ehtinyt vielä paikalle. Naapurin koira lopetti onneksi rähinän, omistaja tuli vihdoin hakemaan koiransa ja minä lähdin polvet tutisten kauemmaksi tarkistamaan vahinkoja. Mitään reikää ei ihme kyllä kehenkään meistä tullut, mitä nyt Mandolle tuli selkään pieni karvaton kohta ilmeisesti naapurin koiran kulmahampaasta. Ihmeen nopeasti koirat palautuivat, mutta minulla itselläni kesti kyllä kauan ennen kuin polvien tutina ja muu järkytys haihtui. Siinä olisi voinut käydä huonosti! Tämä oli Mandolle toinen kerta lyhyen ajan sisällä kun vieras koira tulee päälle (Kati ja Mando joutuivat jokin aika sitten irtokoiran hylkkäyksen kohteeksi, omistajaa ei näkynyt koko aikana missään), ei kiva! Kaikesta huolimatta muiden koirien ohitukset ovat menneet kohtalaisen kivasti tämän tapahtuman jälkeen. Harmittaa kyllä silti todella paljon, että tuonkin piti vielä sattua!