Mistä tietää, että kesä on oikeasti täällä? Siitä tietyisti, että kääpiöpinseri kastelee itsensä vapaaehtoisesti!

Käytiin pari päivää sitten tuossa lähilammella polskuttelemassa. Tarkemmin sanottuna polskuttelusta huolehti Milli & Pikku, Mando sen sijaan suostui kastelemaan vain mahaan asti ja me ihmiset kastelimme vain kinttumme. Veteen menon vapaaehtoisuuden kanssa oli tietysti vähän niin ja näin. Ehkäpä oikeammin oliskin sanoa, että oli niin kuuma, että lelut pelastettiin hukkumiselta suhteellisen pienin maanitteluin?

Millin taidonnäyte. Keskittyminen on uimisessa kaiken a ja o. Silloin pystyy polskuttelemaan jopa suhteellisen suoraan.

 

 

 

Miksi isännän jalat olivat tämän uimareissun jälkeen naarmuilla? Naarmut ovat muistoja erään uimamaisterin silppausyrityksestä "uimatorniin". Pallo olisi kuitenkin ollut niin paljon mukavampi pelastaa sylistä.

 

 

Mando eteni vedessä vakavana ja hitaan harkiten. Maha sai kastua, mutta tassujen oli pysyttävä tiukasti kiinni pohjassa. Tikkujen pelastamisessa oli Mandon mielestä inhaa se, että suu piti avata vedessä, jotta tikun olisi saanut hampaisiin.

 

Muista harrastuksista sen verran, että viime tiistaina Pikku oli aksaamassa, mutta minä en. Tämä omituisuus selittyy sillä, että Miia ohjasi myös Pikkua sillä aikaa, kun itse koulutin omaa ryhmääni ulkokentällä. Kuten arvasin, Pikku ei muista meikäläistä, jos vain pikkutennari on jollakin muulla. Jotenkin vain niin huvittavaa, pitäisi kai olla oikein mustasukkainen :D Keskiviikkona sitten harjoituksissa ohjasin Pikkua itse. Kaksi peräkkäistä harjoituspäivää ei ole tavallista, mutta siinäpä olivatkin sitten viimeiset ohjatut treenit ennen karsintoja. Muutenkaan ei montaa kertaa hallille ennen karsintoja ehditä/päästä, mutta eiköhän meidän kesän tavoitteet ole muutenkin jo täyttyneet? Ups, shhhh..... en sitten sanonut tuota ääneen ;)