Juuri ennen juhannusta Millin ihosta otettujen koepalojen tulokset vihdoin saapuivat. Vaikka asiasta oli ollut puhetta, olin silti yllättynyt tuloksesta.

Ote lääkärinlausunnosta (Patovet Ay):

"Todetut muutokset viittaavat ensisijaisesti iskeemiseen dermatopatiaan (verenkiertohäiriön seurauksena syntyneeseen ihomuutokseen). Iskemia johtuu verenkiertohäiriöstä, joka puolestaan on yleensä seurausta vaskuliitista tai vaskulopatiasta. Verisuonitulehdus voi johtua monesta eri tekijästä. Se voi liittyä systeemiseen autoimmuunisairauteen tai olla itsenäinen immunopatologinen tulehdus. Se voi liittyä infektion jälkitautiin tai lääkeaine- tai rokotusreaktioon. Todetussa näytteessä ei todettu selvää vaskuliittimuutosta."

Eli vaskuliitti tai vaskulopatia olisi siis tämänhetkinen diagnoosi tai diagnoosiarvaus. Millin oireet ovat olleet hämmästyttävän samanlaiset Närhen Niinan Caron oireiden kanssa. Ainoa vain, että Millillä ei ole (ainakaan vielä) oireita korvalehdissä eikä tassuissa. Korvalehtien vaskuliitti on toisaalta vähän liiankin tuttu Pikun korvalehtien vaskuliitin kautta, joka tosin on nyt viime aikoina pysynyt hyvin kurissa. Milli on viime aikoina järsinyt tassunpohjiaan melko paljon ja luulin sen johtuvan kivusta hampaissa. Hampaan poiston jälkeenkään tassunpohjien järsiminen ei ole loppunut, vaikka se onkin kyllä vähenynyt. Nyt tiedän sitten seurata erityisesti Millin tassunpohjia siltä varalta, että haavaumia alkaisi ilmestyä vaskuliitista johtuen myös sinne. Aivan siis kuten Carolla kävi. Carolla oireet pysyvät kurissa säännöllisellä kortisonilääkityksellä, mutta toistaiseksi Millin tilaa vain seurataan. Kyseessä voi nimittäin olla jokin ohimenevä tilakin, joka itsekseen väistyy. Karvattomat laikut ovat aavistuksen kasvaneet, mutta eivät edelleenkään huolestuttavasti. Karvanlähtö kyljistä ei ole vaskuliitille mitenkään tyypillistä, koska yleensä oireet ilmaantuvat ruumiin reuna-alueille (korvalehtiin, tassuihin ja vastaaviin osiin).

Suurin karvaton laikku on Millin vasemmassa kyljessä. Näkyy tosiaan hieman kauempaakin kuvattuna:

Ilmeisesti sitä pitää olla aina vähintään yksi sairas koira taloudessa. Pikku on viimeiset kuukauden ollut suorastaan loistokarvassa. Selässä olleet kaksi harvakarvaisempaa aluetta ovat kasvaneet ihmeen hyvin umpeen ja kaulakaan ei ole mitään pelkkää nahkaa. Mitään Bepanthenia ja Probia kummempaa se ei ole tarvinnut vähään. Pieni pessimisti täällä silti odottaa kauhulla alkanutta hellejaksoa....

 

-----------------------------------------------------------------------

 

Jussista sen verran, että sen vietin aivan vain koiraseurassa mökillä, isännällä kun lomat vasta odottavat tuloaan. Jännin juttu taisi olla lyhyet veneajelut mantereen puolelle uudella veneellä. Meidän tytöt ovat tottuneita soutuveneilijöitä, mutta jo hieman iäkkään viisihevosvoimaisen Yamahan pärinä olikin jotain aivan uutta. Itse veneellä ajelu ei herätä noissa karvakorvissa sen suurempia tunteita, mutta moottorin käyntiin veto ja sen ensi mörähdykset aiheuttivat selvää epävarmuutta matkan turvallisuudesta. Milli varsinkin oli aluksi sitä mieltä, että emäntää täytyy puolustaa moista kamalaa pärisijää vastaan. No, kai nuo tottuvat, kun reissukokemus kasvaa.

Matkaan lähdössä:

Muista huvituksista sen verran, että Milli otti arskaa ja Pikku metsästi (yksi sammakkoparka kohtasi taas tiensä pään vaikka yritän aina olla tarkkana ettei oikeaa saalista tulisi) ja leikki kaikkien siihen suostuvien kanssa pallon- ja ruohonheittojuttuja. Mandon sydäntä lähellä olivat puutyöt. Pitkiä keppejä raahattiin pitkin pihaa ja muotoiltiin sopivan mittaisiksi ja muotoisiksi paloiksi oikealla äijämeinigillä.