Vähitellen olisi kai syytä siirtyä jo uudelle vuosikymmenelle? Kuulumisia pala kerrallaan. Joulunajan allekirjoittanut vietti possunuha ja keuhkokuume seuranaan. Tautia kestikin sitten kolme viikkoa eli aivan riittämiin. Valtaosa ajasta koirien kunnollinen lenkitys oli täysin mahdotonta, mutta siihen ei vaikuttanut ainoastaan virukset ja bakteerit vaan myös pakkasukko. Ennen joulua alkanut pakkasjakso on vain jatkunut ja jatkunut muutamaa lyhyttä jaksoa lukuunottamatta. Kova pakkanen tarkoittaa meillä käytännössä lähes kaikkea alle -10 tippuvaa lämpötilaa, koska sen jälkeen Milli ei enää suostu liikkumaan normaalisti. Ei, vaikka olisi toppahaalari päällä ja tossut jalassa. Koska Millin kapeissa tassuissa tossut eivät pysy, en niitä ole jaksanut enää edes viritellä. Olen tässä lämpömittaria tiiraillessa tehnyt havainnon, että tuulettomalla kelillä jonkinlainen ripeätahtinen (=vähintään puolijuoksuinen) lenkki onnistuu -12 asteessa, mutta -14 on jo liikaa millä tahansa tyylillä. Millin liikkumismotivaation nostamiseksi ulkoilut tehdään kovalla pakkasella ilman hihnaa. Kun mittari alkaa hipoa -20 astetta täytyy ottaa käyttöön lisää kikkakolmosia: Milli kainalossa hipsitään pienen matkaa kotoa. Sitten koira lasketaan maahan ja tällöin sillä on vain yksi suunta: kotiin ja pian! Hyvällä säkällä tulevat ne asiatkin tehtyä matkan varrella. Jos hyvä säkä ei käy, mennään hetkeksi sisään lämmittelemään ja tehdään uusi yritys sulamisen jälkeen.

Ennen kuin pakkasukko muutti Suomeen pidemmäksi aikaa ja siis myös ennen possunuhan vierailua, ehdimme käydä koko sakki eväsretkellä. Tästäkin tapahtumasta on tosiaan jo reilusti yli kuukausi...

Milli suorittamassa eväsrepun sisällön laaduntarkkailua:

Kelpaa, mutta palkka tehdystä työstä olisi kyllä paikallaan!