Maanantain jälkeen ollaan otettu todella rauhallisesti. Lomasuunnitelmat menivät uusiksi, mutta se, että on voinut olla kotona, on ollut enemmän kuin tarpeellista. Onneksi on loma, koska tuskin olisin töihin pystynyt keskittymäänkään. Alkuviikosta pakkaset paukkuivat edelleen ja Pikun kanssa käytiin ulkona vain aivan pikapikaa asioilla. Olen pitänyt Pikkua vapaana, jotta se itse osaisi näyttää, koska liikkuminen riittää. Nyt kun loppuviikolla pakkaset ovat hellittäneet, on se selvästi ollut myönteinen juttu. Kylmä pakkasilma ei selvästikään ainakaan hengitystä edistänyt.

Lääkkeet Pikku on syönyt kiltisti ruuan mukana. Ongelmallisemmaksi on osoittautunut FlixotideEvohalerin annostelu Babyhalerilla. Babyhaler on suunniteltu pikkulapsille inhaloitavan astmalääkkeen annosteluun, eikä siis todellakaan koirille. Aluksi Pikku vierasti Babyhalerin maskia ja Flixotiden suhahdusta kovasti, mutta on nyt paremmin tottunut molempiin. Ongelmana on se, ettei Pikun hengitysvirta ole riittävä liikuttamaan Babyhalerin sisällä olevaa kumista sisäänhengitysventtiiliä, jolloin lääke jää kammioon. Voisin uskoa, että tuo Babyhaler voisikin toimia isommilla koirilla, joilla hengitys on voimakkaampaa ja maskin saa edes jotenkin tiiviisti aseteltua kuonon eteen. Pikun hengitys on nyt muutenkin niin pinnallista ja lyhyttä, ettei se ainakaan asiaa helpota. Johan sitten keksi, että jos otamme venttiilin kokonaan pois, Flixotide toivonmukaan liikkuu paremmin kohti Pikun nokkaa. Varmistin vielä Eva Einola-Koposelta, ettei yliannostuksen vaaraa tällä tekniikalla olisi. Todennäköisesti Pikku ei siis vielä ole saanut riittävästi Flixotidea vasta kuin kerran tai kaksi.

Toistaiseksi Pikku ei siis voi ainakaan huonommin kuin ennen maanantaita. Pari yötä on myös mennyt ilman vaelteluja. Toisinaan hengitysäänet kuuluvat voimakaampina, mutta nyt tälläkään hetkellä en hengitystä tähän vajaan metrin päähän kuule. Milliin ja Mandoon verrattuna Pikun hengitystiheys on lähes kaksinkertainen, mutta toisaalta jokainen hengityskerta on kestoltaan ehkä noin puolet normaalista. Ulkona pyritään liikkumaan niin hitaasti, ettei Pikku alkaisi hengittää suun kautta. Tänään iltapäivällä pakkasta oli enää vain aste ja Pikku halusi kipittää jo melkoista vauhtia. Muutama ihana pieni männynkäpykin tuli bongattua ja niillä leikittyä. Luonnon palloja katsokaas! Voi kunpa kyseessä olisikin vain jokin mystinen tulehdus! On niin yhdentekevää, voitaisiinko enää mitään harrastuksia ajatella jos vaan Pikkis saisi vielä olla täällä meidän ilona ♥

Nyt otetaan edelleen rauhallisesti...