Eilen valitettavasti saimme kuin saimmekin Koira-KissaKlinikalla selvyyden Pikun poikkeavaan käytökseen. Pari viikkoa sitten varattu aika oli hammaskivenpoistoa varten, mutta nyt sitten ohessa tutkittiin paljon muutakin. Sydän oli kuunnellessa ok, mitään sivuääniä tai muutakaan poikkeavaa ei kuulunut. Suussa ei ollut mitään kummallista ja hampaatkin tulivat puhtaiksi. Veriarvot olivat kaikilta osin niin kuin kuuluukin olla. Tähän asti kaikki siis hyvin. Röntgenkuvissa koko kauheus sitten viimein paljastui. Suora lainaus eläinlääkärin lausunnosta:

"Keuhkoissa pilvien näköistä tivistymää, sivuttaiskuvissa näyttää kuin lähes koko keuhkot olisivat sitä, selällään otetussa kuvassa tiivistymät paikallisia, loput keuhkoalasta ok. Veriarvot ok."

Itse kuvat näyttivät tältä. Kaksi ylimmäistä kuvaa ovat sivukuvia ja tiivistymäalueet merkitsin nuolella. Eläinlääkärin sanoja lainatakseni sivukuvat näyttävät hurjilta.

 

Selällään otetusta kuvasta näkee, että on sitä normaaliakin keuhkoalaa onneksi vielä jäljellä:

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Optimistinen vaihtoehto on, että keuhkoissa on jokin tulehdus, joka ei muuten ole oirehtinut. Pikkuhan ei esimerkiksi ole yskinyt, eläinlääkäri mm. kysyi onko meillä ollut kennelyskää. Mitään tulehdusta ei myöskään verikokeista voitu havaita.

Toinen ja valitettavasti todennäköisempi selitys on, että tiivistymät Pikun keuhkoissa ovat kasvainmuodostelmaa. Kasvaimet kuulemma näkyisivät yleensä jotenkin verikokeessa, mutta Pikun verikoe ei mitään epänormaalia paljastanut. Kasvaimet pelkästään keuhkoissa ovat koirilla kuulemma harvinaisia, sillä yleensä ne ovat nisäkasvainten, maksasyövän tai lymfooman lähettämiä etäpesäkkeitä. Pikulla nisäkasvaimia ei voida havaita ja maksakin on röntgenkuvissa eläinlääkärin mukaan aivan normaali. Turvonneita imusolmukkeita ei ollut havaittavissa, mutta tietenkään sisäelinten alueella olevia kaikkia imusolmukkeita ei näillä tutkimuksilla olisi päästy näkemäänkään.

Miten tästä edetään? Koska ei täysin voida poissulkea tulehduksen mahdollisuutta ja koska Pikku on ollut niin hyvävointinen, aloitettiin oireenmukainen hoito. 20 päivää antibioottia (Synulox 40 mg, 2 tablettia aamuin illoin) ja lisäksi astmalääkkeitä. Tablettimuodossa olevaa Nuelinia annetaan 1/4 tablettia aamuin illoin. Seuraavat 10 päivää Pikku myös hengittelee aamuin illoin babyhalerilla Flixotidea. Vaikka kyseessä olisi muu kuin tulehdus, helpottavat nuo astmalääkkeet joka tapauksessa hengityksen kulkua.

Turha kai sanoa, että kokonaisuudessaan nämä eiliset uutiset olivat musertavia. Toisaalta, jos en olisi ollut lauantaina Kirkkonummella, en olisi todennäköisesti herännyt vielä todellisuuteen ja tutkimukset olisi tehty vasta myöhemmin. Ulkona on ollut jälleen (tai edelleen) kovat pakkaset, joten kunnon lenkkejä emme siksi ole päässeet tekemään. Kuten viimeksi kirjoitin, kaikkiin Pikun käyttäytymisen muutoksiin olisi ollut keksittävissä järkevä ja luonnollinen selitys. Valittavan järkevä selitys löytyi nyt kuitenkin myös eläinlääkärin toimesta. Jos Pikkua ei tunne, ei siitä ulkopuolinen voi havaita oikeastaan mitään kummallista. Keuhkokuvat nähtyäni en toisaalta voi käsittää, miten Pikku ylipäätään lauantaina jaksoi vetää kaksi rataa niinkin täysillä. Kaikkensa se antoi, jälleen kerran.

Yli tunnin Pikku on nyt pelannut "hammaspalloa" rakkaan pienen tennispallonsa kanssa. Leikki ei ehkä ole aivan yhtä vauhdikasta kuin mitä joskus on ollut, mutta toisaalta kameran esiinottaminen selvästi myös hillitsee leikin vauhtia. Kuvat siis eivät kerro kaikkea. Tunnin pallottelut, (ne kevyemmäkään) eivät kyllä onnistuisi, jos Pikun kunto olisi aivan surkea. Toistaiseksi täällä siis porskutellaan vähintään kohtalaisesti.

 

Olen realisti, enkä odota ihmeitä. Tietysti toivon, että sellainen tapahtuisi ja lääkitys auttaisi osoittaen kaiken olleen vain ohimenevää tulehdusta. Nyt vain eletään päivä kerrallaan ja iloitaan jokaisesta hyvästä hetkestä. Olin ajatellut jättää Pikun pikkuhiljaa eläkkeelle ja ne leppoisat eläkepäivät se olisi todella ansainnutkin. Kovin paljon on sillä terveytensä osalta ollut vastoinkäymisiä elämänsä varrella ja hetken kaikki näyttikin upealta. En muista, että sen iho olisi ikinä ollut näin pitkään yhtä hyvässä kunnossa ja turkki yhtä tiheä ja kiiltävä. Voi kun nämä hyvät hetket olisi voinut ja voisi tallettaa purkkiin ja ottaa sieltä sitten käyttöön tarvittaessa.