Huomenna sitten kuvattavaksi. Kieltämättä jännittää, vaikka tiedän, etteivät kuvat puhtaita ole. Mielestäni Pikku on kuitenkin viimeiset päivät voinut taas paremmin kuin aiemmin. Hengitys ei ole normaalia, mutta aivan kuin hengitys olisi muuttunut kevyemmäksi. Antepsinista huolimatta Pikku kuitenkin oksensi jälleen sekä perjantaina että lauantaiaamuna. Lauantaina aamulla Pikku myös söi todella haluttomasti ja jätti ruokansa kesken. Silloin kyllä huolestuin, koska montaa kertaa elämänsä aikana se ei ruokaansa jättänyt. Onko itse asiassa ikinä? Sain väkisin tungettua lääkkeet Pikun kidasta alas ja vasta ymmärsin, miten vaivalloista touhu olisi ollut, jos koira ei olisi yleensä ahne. Kokeilin antaa ruokaa pienen määrän parisen tuntia myöhemmin ja koska se upposi, kuten myös myöhemmin tarjoiltu toinen välipala, taisi kyse taas olla vain närästysoireista. Tuon jälkeen Pikku onkin saanut jatkuvasti ruokansa kolmessa erässä, eikä oksenteluja ole enää tullut (kop kop). Eilen illalla syötiin viimeiset antibiootit, mutta Nuelinia ja Flixotidea olen jatkanut.

Löysin netistä hyvän esityksen, jossa vertailtiin mm. kortisonin antoa inhalaationa ja tablettina. ELT Minna Rajamäen mukaan inhalaation täysi teho saavutetaan vasta jopa kahden viikon kuluttua, joten mielestäni sitä ei ole järkevä vielä lopettaa, vaikka en tuon inhaloinnin tehosta aivan vakuuttunut olekaan. Rajamäen esityksessä on myös yleisesti koirien ja kissojen hengityselinten tutkimuksista kuvien kera, joten linkin sisältö oli kiintoisaa luettevaa.

Sairasosastolle liittyi jälleen myös Mando. Se sai lauantaina alkuiltapäivästä kohtauksen, joka ei tosin kauaa kestänyt. Yksi aalto, muutama minuutti hoipertelua ja kaksi oksennusta. Kohtaus tulikin viikko etuajassa ajatellen tuota kahden kuukauden keskimääräistä väliä.