Viimeiset pari viikkoa ovat hurahtaneet valonnopeudella! Nyt on lukuvuosi onnellisesti ohi ja edessä on kesäloma. Ehkäpä siis päivityksiäkin tulee hieman useammin. Tapahtunut on paljon! Ei mitään suurensuurta, mutta monta asiaa, joita pienenpieni koira ei ole elämässään ennen kokenut. Päämääränä on, että joka päivä tehdään jotain uutta eli käydään uudessa paikassa, tavataan uusia ihmisiä tai koiria tai harjoitellaan vaikka matkustamista eri tavoilla.

Reilu viikko sitten sunnuntaina käytiin tapaamassa Annun Funnya ja Foxya. Foxy tosin oli sitä mieltä, että tutustumiset voidaan jättää myöhäisempään ajankohtaan, mutta Funnyn kanssa kaikki sujui loistavasti. Tästä muistona ensimmäinen yhteispotretti:

Vajaa viikko sitten tiistaina pakkasin Niksin ja Pikun autoon ja edessä olivat Niksin elämän ensimmäiset epäviralliset agilitykisat toki tietysti vain katsojan roolissa ;) Kisoja emme paljon katselleet, mutta sitäkin enemmän uusia ihmisiä ja koiria. Niksiä ei uudet tuttavuudet paljoa hätkähdyttäneet, vaan se kävi sylittelemässä vaikka kuinka monen sylissä. Kaikista jännittävin tuttavuus tällä reissulla olikin aika yllättävä taho: Niksin mielestä samanikäisestä (eli 9-viikkoisesta) russelin pennusta oli parempi pysytellä kaukana.

Autoilu on Niksille jo tuttu juttu ja se tuntuu jopa mieluisalta touhulta. Hankin Niksille (ja myös Mandolle) omat häkit auton perään, kolmantena samassa rivissä on Pikun boksi (kolmas häkki ei olisi varmaankaan mahtunut). Lyhyistä matkoista aloitettiin ja nyt ollaan jo tehty useamman tunnin yhtämittaisia ajokeikkkoja. Matkaseuraksi valitsen mieluiten Pikun, koska se on noista aikuisista ainoa, joka osaa ottaa autoilun joka tilanteessa rauhallisesti.

Viime lauantaina eli koulujen päättäjäispäivänä olimme kutsuttuja eräisiin yo-juhliin Forssaan. Niksi lähti mukaan ja hyväksi sosiaalistamiskeikaksi osoittautui tämäkin kerta. Pihalla paistoi aurinko ja Niksi-ipana pääsi taas tutustumaan moneen uuteen ihmiseen niin juhlissa kuin muuallakin.

"Mummin" näpit vaarassa!

Paitsi että Niksi osaa olla hyvin reipas, iloinen ja suloinen pentu osaa se myös olla mitä rasittavin riiviö :) Jos joku on kiellettyä, pitää juuri sitä päästä väkisin kokeilemaan. Hampailla pitää kokeilla kaikkea, siis aivan kaikkea. Mikään aamu ei ole alkanut niin, etteikö pienet naskalit edes vähän maistelisi isovarvasta. Maisteluun sopii myös kukkapenkin antimet ja lisäksi kukkapuskan takana on ylihauska piileskellä multakikkaretta mutustelemassa (koska sehän on kiellettyä). Pikku ihmettelee, mikä kumma siellä oikein möyryää.

Etsi Niksi!

Ilmeisesti tämän maistelutaipumuksen seurauksena saimme myös kokea pienen koiran ensimmäisen mahataudin. N. 12 tunnin aikana lensi löysä kakka, mutta myös jokuset oksut. Ehdin vähän jo huolestua, vaikkakin Niksi itse ei ollut taudista moksistkaan. Canikur, riisi ja raejuusto kuitekin tehosivat ja pakki saatiin kuntoon. Veikkaampa vain, ettei tämä ripaska-episodi jää ipanan viimeiseksi...  Vaikka sitä valvoisi vieressä vaikka koko ajan, ehtii ipana silti tehdä kaikenlaista.

Nyt kun loma alkoi, jätin 50% koirista Johanille ja niin me ajelimme eilen mökille. Se, että otin Niksin seuraksi vain Pikun osoittautui hyväksi valinnaksi, koska ipana on niin kovin ehtiväistä sorttia ja pihatöitäkin pitäsi ehtiä tekemään. Punkkien varalta Niksi sai niskaansa pienen koiran ampullin Bayvanticia. Kylmenneet säät kuitenkin ovat vaikuttaneet niin, että yhtään punkkia en ole vielä nähnyt vaikka kaikkea ruohikkoa/heinikkoa en ole ehtinyt vielä kaatamaankaan.

Kun kuningtar Milli ei ollut iloa pilaamassa (komentamassa väkeä käyttäytymään asiallisesti), Pikku ja Niksi myös viettivät eilen pitkät tovin keskenään leikkien. Ensin Pikku haastoi Niksin takaa-ajoon, mutta eihän Niksi lyhyillä kintuillaan tietenkään perässä pysynyt. Toisaalta Pikkukaan ei kauaa jaksanut juosta vaan leikki puuttui enemmän hammaspainin suuntaan. Pikku osasi todella hienon varovaisesti leikkiä Niksin kanssa ja vaikutti, että molemmilla oli hauskaa.

 

 

 

Rakensin Niksille samanlaisen pentuaitauksen kuin kotona, jotta täällä olisi edes yksi turvallinen paikka mihin jättää ipana. Aamulla alkoi tuttu kitinä ("tahtoo ulos, tääl on tylsää!") ja pian näin, miten Niksin onnistui nostamaan (!) kehikkoa niin, että se pääsi pujahtamaan sen alitse. Melkoinen kahlekuningatar!

Tässä syödään ensimmäistä kertaa (ensimmäistä ainakin meillä) puruluuta. Pian alkoi löytyä jo oikea tekniikkakin. Takana pentuaitaus, josta on vapauduttu myös alakautta.

 

 

Onneksi se unikin maistuu. Pitää levätä välillä, jotta sitten jaksaa taas riehua!