Laiskan päivittäjän niskaan kaatuu iso läjä päivitettävää. Mistäs sitä alottaisi?

Niksi ja Pikku olivat rokotuksilla 21.6. Pikku tutkittiin hieman tarkemmin rabies-rokotuksen annon lisäksi. Hengitysäänet kuulostivat samalta kuin aiemmin. Selästä löytyi yksi kipeältä vaikuttanut kohta lapaluiden kohdalta, joka siis voisi olla selityksenä selityksenä tuolle ajoittaiselle jäykälle liikkumiselle. Tähän Pikku sai 2 viikon kipulääkekuurin ja remuamiskiellon muuten normaalilla liikuttamisella eli kevyellä lenkkeilyllä. Myöhemmin voisi miettiä hierontaa, vaikkakaan se tuskin auttaa, jos selän jumi johtuu siitä sisuskaluja painavasta massasta. Niksi puolestaan sai ensimmäisen rokotuksensa ja ipana käyttäytyi oikein mallikelpoisesti. Ell kysyi, mistä löydän näin rauhallisia kääpiöpinsereiteitä, hänellä kun kuulemma oli kokemusta lähinnä adhd-malleista. Pikkuun tuo rauhallisuus kyllä pätee, mutta Niksi taisi yksinkertaisesti olla väsynyt :P Näkisipä vain miten "rauhallisia" sitä yleensä ollaan :D

Juhannuksen tienoo vietettiin mökillä. Menomatkalla ajoimme Isojoen kautta ja kävimme kasvattaja-Helenaa tervehtimässä. Niksin tunnistaessa keitä tultiin tapaamaan, oli jälleennäkemisen ilo ylimmillään. Oli jännä nähdä, miten Niksi suorastaan mateli ja oli aivan mielinkielin tutut koirakaverit nähdessään. Sellaista käytöstä eivät oman lauman nelijalkaiset ole koskaan saaneet osakseen. Todellakaan ei tarvitse miettiä, muistaako Niksi synnyinkotinsa. Muistaa ja ne muistot ovat selvästi mukavia.

Juhannukseksi saatiin tuttuja vieraita ja keskikesän juhla meni perinteiseen suomalaiseen tapaan syöden ja saunoen. Vieraat toivat tuliaisiksi mm. possunkorvia ja Niksille tämä makuelämys oli elämän ensimmäinen. Vähän aikaa mietittyään (ja isännän näytettyä myös esimerkkiä :D ) löytyi possunkorvan järsimiseen oikea tekniikka ja kylläpä tämä uusi tuttavuus olikin herkkua!

 

Välillä piti tietysti ottaa päivätorkut auringossa. Milli suosi riippukeinua, mutta Niksille kelpasi pehmeä nurmikko.

 

Jo perinteiseksi muodostunut järveenpulahduskin koettiin. Peräti kaksi sorsapoikuetta ilmestyi rantaveteen yhtäaikaa ja siinä oli Pikulla ihmettelemistä. Niin täpinöissään sitä taas oltiin, että tutulta kiveltä molskahdettiin järveen. Mitä Pikku tästä oppi? No, ei sitten yhtään mitään. Eiköhän sinne järveen vielä toinenkin kerta tänä kesänä päädytä...

Tässä vielä sorsia tiiraillaan sivistyneesti laiturilta.

 

Paluumatkalla Forssan kautta kotiin ajoimme Kauhajoelle Jucu-isää, Riikkaa ja Pepeä tapaamaan. Niksi tapasi isäukkonsa toista kertaa, mutta aluksi silti hieman arasteltiin. Pian löytyi kuitenkin yhteinen sävel ja Jucu osoittautui todelliseksi leikittäjäksi.

Leikittäiskös? Takana maata keskittyneesti haistelee Pepe.

 

Iskän kanssa mentiin takaa-ajoa ja iskä oli näin hurja :D

 

Iskän kanssa vedettiin myös lelua kilpaa. Johan ehti todeta, että Niksi voittaa yleensä aina vetoleikeissä meidän omat aikuiset, mutta nyt vastassa olikin samaa lihaa ja verta :D Iskä voitti sekä takaa-ajon että vetoleikin, mutta odotapas vain kun tytär kasvaa. Katsotaan sitten tilanne uudelleen!

 

Yhteisposeerauksen otto oli toistaiseksi hieman haasteellista, koska paikkakäskyn osasi vain toinen. Toteaisin kuitenkin tästäkin kuvasta, että eiköhän Jucun isyys ole aivan vain tällä yhdellä kuvallakin todistettu? Itse kiinnitin eniten huomiota Niksin tassujen kokoon. Jos Niksi olisi ihminen, olisi sen saappaan koko taatusti 45 ja rapiat aivan kuten isäpapallakin...

Muutama lisäkuva tapaamisesta löytyy täältä.

Toivottavasti tavataan pian taas uudelleen!