Ei kuka tahansa Keke!

Eilen ajelimme Niksin kanssa Kokkolaan velipoika Kekeä tapaamaan. Kahden ja puolen kuukauden erossaolo ei hämännyt, vaan Niksi tunnisti Keken heti. Kekeä sen sijaan päällekäyvä amatsonisisko ensin hieman hirvitti, mutta pian se Kekekin relasi. Kuten pikkupentuaikoinakin, oli Keke edelleen Niksiä pienempi. Ja kun Niksin ulkomuodossa näkyy hyvin selvästi Jucu-isän piirteitä aina massiivisesta päästä alkaen, vaikutti Keke olevan enemmän Ebba-äidin poika.

Suntinsuun leirintäalueen laajeenneen alueen laitamilta löytyi mukava pieni nurmikenttä, jossa ipanat uskalsi päästää vapaaksi. Puolitoistatuntia sisarukset painivat, juoksivat mitä kintuistaan irti saivat, lepäsivät hetken ja jatkoivat taas. Lopulta asetelmat alkoivat kääntyä niin, että päällekäyvä sisko alkoi joutua altavastaajan asemaan, kun Keke pääsi kunnolla vauhtiin. Kaikesta näki, että mukavaa oli! Sen verran sisarukset keskenään väänsivät, että Niksi oli peräti neljää hammasta köyhempi tapaamisen jälkeen :D Tuo voi kuulostaa hurjalta, mutta kaikki hampaat heiluivat jo paljon. Keken emäntä vieläpä löysi Niksin kulmahampaan sen jälkeen kun havaitsin jotain valkoista lentävän kaaressa nurmikon sekaan. On siis muistona jotain muutakin kuin vain pelkkiä kuvia.

Ja sitten niihin kuviin. Alla muutama, lisää löytyy muualta.

Keke eli Kekkonen istuu keskittyneesti.