Isännällä on uusi kamera, jonka teknisiä tietoja en valitettavasti jaksa tähän kaivaa. Mikäpä olisikaan parempi kuvauksen harjoittelukohde kotona kuin kunnon hammaspaini.

Lisää hammaspainia

 

Kai huomasitte alimmassa kuvassa jotain olennaista? Olennaisin suurennettuna:

 

Niksin purukalusto vaihtuu kovaa vauhtia aikuisen legosarjaksi. Etummaiset hampaat ylhäällä ja alhaalla ovat jo pysyviä ja pari päivää sitten lähti jo myös ensimmäinen kulmahammas ylhäältä. Tällä hetkellä kaksi muuta kulmuriakin jo heiluu.

Eilisella rabies-rokotuksella vaaka näytti 4,9 kg ja kotona säkäkorkeudeksi mittasin 28,5-29 cm. Tuntuu siis, että tuo kasvuvauhti alkaisi pikkuhiljaa hidastua vai kuvittelenko vain? Ehkäpä ei kuitekaan medikoiraksi ehditä, kun kerran hampaatkin jo vaihtuvat?

 

 

En ole kirjoitellut Pikusta vähään aikaan mitään. Ehkä siksi, etten tiedä mitä kirjoittaisin. Toisinaan tuntuu, että sillä on hankala olo. Heinäkuun superhelteet olivat sille kyllä selvästi raskaita. Erehdyin yhtenä tällaisena päivänä kuumpimpaan aikaan sen kanssa ulos ja Pikku hädintuskin jaksoi nousta ylämäen takaisin yläpihalle tuossa paahteessa. Toisaalta iltaisin ja aamuisin viileämmällä Pikku oli reipas. Nyt kun joitakin päiviä ilma on ollut sentään hiukan viileämpi, Pikku on ajoittain suorastaan riehakas. Olen tehnyt sen kanssa useamman kerran joka päivä aivan privaattilenkkejä tuohon lähimetsikköön. Siellä se on aina jossakin vaiheessa etsinyt jonkin kivan kävyn, jonka kanssa on sitten pelannut itsekseen tai tuonut minulle heitettäväksi. Ruuan olen tarjonnut Pikulle kolmesti päivässä eli samaan aikaan kuin Niksikin syö. Olen ajatellut, että sille voisi olla parempi, ettei vatsa ole kerralla niin täynnä. Keitetty muussattu porkkana taas on selvästi auttanut lievään ummetukseen josta Pikku on jo kauan kärsinyt. Viljatuotteita kun tuolle en enää uskalla kokeilla.

Vaikka Pikun vointi ei sinällään ole ollut kevättä ja alkukesää huonompi, muutama asia huolettaa. Olen miettinyt, voisivatko nämä asiat kertoa kivuista vai voisiko niille olla jokin muu selitys. Viimeksi mökkireissulla Pikku pelkäsi ensimmäistä kertaa elämässään ukkosta. Mihinkään paniikkiin se ei joutunut, mutta salamoiden välkkyessä yötaivaalla se halusi lähelle ja oli levoton. Ukkonen ei ollut päällä ja esimerkiksi Milli jatkoi tässä tilanteessa uniaan eikä Mandokaan suuremmin jyrinöistä piitannut. Samoin olen huomannut Pikun alkaneen kavahtaa sitä, kun tuuli paukauttaa raollaan olevaa ikkunaa. Aiemmin Pikku ei ole oikeastaan mistään kolinoista piitannut. Toisinaan Pikku pyrkii jatkuvasti syliin, enkä oikein osaa lukea sen päältä miksi. Koska haluan nyt tilannekatsauksen ennen loman loppua, varasin Pikulle ajan huomiseksi KoiraKissa-Klinikalle. Toivon, että ultraaminen onnistuu, koska haluan sen tehtävän ilman rauhoitusta. Aiemminhan Pikkua ei ole ultrattu, joten mitään vertailua aiempaan ei voi tehdä. Henkisesti jo varaudun näkemään sen Pikun sisuskaluja ahdistavan mötin, koska sehän siellä luultavimmin näkyy. Tieto voi lisätä tuskaa, mutta sen tiedon nyt koen tarvitsevani. Päivä kerrallaan mennään jatkossakin.

Pikku ei ole isommin ollut kiinnostunut Niksi puruluista. Puruluut ovat varmuuden vuoksi kuitenkin possua. Pari päivää sitten Pikku kuitenkin päätti kokeeksi lainata yhtä puruluista ja voi sitä nautinnollista ilmettä! En tiedä reagoiko Pikku tuohon luuhun, mutta en sitä poiskaan raaskinut ottaa. Eipä sillä elämässään juuri enää iloja ole, joten syököön minun puolestani jos kutina ei sen johdosta vallan pahaksi ala.