Tai eivät ne ole ihan vielä kadonneet, mutta kovaa vauhtia niin on kyllä käymässä. Kesäloma vetelee viimeisiään ja pentu.... no päätelkää itse. Onneksi sillä on luppakorvat, niin erottuu joukosta helpommin.

 

Meidän tytöt: Milli 11 v., Niksi 4,5 kk ja Pikku 8,5 v.

 

Tänään Niksi oli taas muutamaa hammasta köyhempi järsittyään innokkaasti puruluuta. Kun Niksi alkoi haroa tassulla kuonoaan kuola valuen, olin ensin näkevinäni, että sen poskihampaisiin oli tarttunut pussinsulkija. Eikä mitä, iso poskihammas se vain irtosi ja taas tuli hammaskeijulle postia. Nyt alkaa suussa olemaan enemmän koloja ja pysyviä hampaita kuin naskaleita. Nyyh! Meidän pentu katoaa pala palalta :)

 

Koska yhteisposeerauksesta Mandon kanssa tuli turhan tumma, laitetaan tähän näytille pieni paini- & juoksusessio. Kokoeroa on kyllä, mutta Mando onkin aika järkäle. Vähitellen Mandokin on alkanut tajuamaan, mitä hyötyä pennusta on: Sen kanssa voi leikkiä, eikä pentu ole se, jolta ensiksi loppuu virta.

 

 

Yhteensä noin kuukauden verran on tullut aikaa vietettyä mökillä ja lähes yhtä monena iltana on myös lämminnyt sauna. Yhtään ainutta kertaa ei minun ole tarvinnut yksin saunoa:

Saunojan valpas ilme johtunee kiukaalla käristyvistä saunamakkaroista. Vielä ihan ei ole valmista, joten ei muuta kuin löylyä!

 

Millihän ei tavallisesti veden juomisesta paljoa perusta, mutta saunan päälle maistuu aina hörppy sadevettä ja tietysti suoraan saunakauhasta. Saunan jälkeen onkin hyvä asettua vilvoittavaan saunanjälkeisasentoon ovensuuhun. Tuosta ei edes kukaan pääse kulkemaan saunamakkaroiden kanssa ilman että tulisi huomatuksi.

 

Kyllä kesä (ja loma) vain ovat ihmisen ja koiran parasta aikaa!