Meillä on täällä tosiaan möllikoira. Idea lähteä tuon ipanan kanssa epiksiin jo tässä vaiheessa tuli alunperin Jänesniemen Elinan suusta joskus kuukausi sitten. Jatkokurssilla radanpätkät olivat enimillään kymmenen esteen mittaisia ja nämäkin radat suoritettiin aluksi ainakin kahdessa pätkässä ja vasta lopuksi kokonaan. Aina ei edes koko rataa ehditty tekemään, jos alku ei sujunut. Täytyy kyllä todeta, että Elinan ratakuviot eivät todellakaan olleet sitä, mihin kuvittelin aloittelevan koiran ikinä pystyvän. Pian kuitenkin huomasin, että osaahan tuo mukula vaikka mitä, kun asiat vain tehdään oikealla tavalla.

ATT:n toissapäiväisissä epävirallisissa oli mölleille tarjolla hyppyrata ja tuomari lupasi pitää hypyt alhaalla eli 25 sentissä. Ilman näitä kahta asiaa olisimme tyytyneet vain katsojiksi. Olen kuvitellut mölliratojen olevan edelleenkin sellaisia yksinkertaisia ja suoraviivaisia ratoja, mutta näköjään useampi takaakiertokin kuuluu nykyään asiaan. Rata oli 15 esteen mittainen eli ei kisamittainen, mutta selvästi pidempi kuin mikään aiemmin tekemämme. Radalla oli myös muuri ja pussi, joista Niksillä ei vielä kovin montaa aiempaa kokemusta ole. Yhtään en ennalta osannut arvata, kuinka pitkälle voisimme päästä. Lopputulos yllätti sitten todellakin. Minä ohjasin näin jälkeenpäin nauhalta katsottuna aivan turhan varovasti ja käskyt tulivat monessa kohdin aivan jälkijunassa. Kolmanneksi viimeisellä esteellä ohjasin turhan laiskasti Niksin takaakiertoon ja tummapukuisen tuomarin seisominen suoraan Niksin edessäpäin sai ipanan epävarmana pysähtymään. Kiellolla eli vitosella maaliin, mutta siis hei, loppuun asti päästiin! Vähänkö olen meistä ylpeä!

Elina oli siis aivan oikeassa siinä, että radalla seisovaan tuomariin ja muuhun kisatunnelmaan kannattaa alkaa tutustumaan jo hyvissä ajoin. Uudelleen mennään taas joskus sopivan tilaisuuden koittaessa varsinkin, kun radalla oli vielä niin kivaa :)