Kesä on todellakin saapunut. Vähempikin kyllä riittäisi, lämpö nimittäin. Nelijalkaiset ehkä vielä nauttivat, mutta minä en. Rajansa kaikella. Hellepäiviä on kuitenkin mukavinta viettää mökillä. Kukin tekee sen omalla tavallaan.

 

 

Naapurissakin koettiin sellainen iloinen perhetapahtuma, joka lopulta vaikutti meidänkin elämään. Reilut kolme viikkoa naapurissa aivan keskellä pihaa oli meriharakkapariskunta hautonut pesässään olevia kolmea munaa. Epäilyksistä huolimatta kaikista kolmesta munasta kuoriutui poikaset, jotka sitten nopeasti lähtivät valloittamaan maailmaa. Kyseisen naapurin ja meidän välissä on yksi piha ja huomasin meriharakkapariskunnan lähteneen tuomaan perhettään meidän suuntaan. Siinä vaiheessa Niksin kohtalo oli tiukasti tämä:

(Tosin saman kohtalon se on kokenut myöhemminkin mentyään laajentamaan liikaa reviiriään naapureiden tonteille "korvat kiinni ja menoksi" -ajatuksella).

Joka tapauksessa meriharakkapariskunnasta toinen, "iskä", valvoi saunamme katolla meidän pihamme toimia. Joka kerta kun joku vähääkään lähestyi saunaa (ja naapurin pihaa) iskä varoitti.

"Äiti" ja lapset eivät huuteluista paljon piitanneet vaan jatkoivat tyytyväisinä naapuripihan tonkimista.

Siinä sitä oli live-luontodokkaria kerrakseen. Hyvää jatkoa vain meriharakkaperheelle! Meidän pihalta kannattaa pysyä kaukana..

 

Mökillä riittää puuhaa (jos vain helteeltä jaksaisi jotain tehdä). Oli homma mikä hyvänsä, on paikalla aina ylimäinen työnjohto.

Oksasilppurityömaavalvoja työssään. Valvottava työ vaihtuu, mutta työnjohto se vain jaksaa valvoa.

 

Edes yöllä ei tarvitse palella.

 

Sellainen vähän kurjempi juttu, että Mando sai kohtauksen muutama päivä sitten. Olihan se oli odotettavissakin, kun aikaa edellisestä oli taas kulunut. Kohtaus ei ollut erityisen paha, mutta tylsää tuo silti on.