Opittavaa riittää, Niksillä nimittäin. Tänään on ikää mittarissa tasan 15 kk. Torstaina Niksi kävi rokotuksilla ja eläinlääkärin vaaka näytti 6,6 kg eli sellaisen 13 vk ikäisen kelpien kokoluokkaa ollaan. Tuo vertaus kelpiekakaraan tuli mieleen tänäisestä painimatsista Armas-kelpien kanssa piipahdettuamme TSAU:n juhannuskisoja ihmettelemässä.
Agilityn saralla Niksillä tärkeimmmät opittavat asiat koskevat keinua ja luonnollisesti keppejä. Keinua ollaan yritetty nyt käydä mahdollisimman usein paukuttelemassa hieman eri tekniikoilla. Tällä hetkellä Niksi sietää jo melko hyvin keinun liikettä alaspäin, mutta keinun koko suorittamisesta ollaan vielä kaukana. Tätä keinun paukuttamistakin on tietysti tehty vasta jonkin aikaa, keinu kun piti oppia hieman eri tavalla. Keppien harjoittelussa olen käyttänyt välillä kujia ja välillä pleksejä (lähinnä puolikkailla kepeillä) ja toisinaan myös verkkoja. ATT:n vinokepeistä en pidä, mutta Elinan treeneissä niitä tehtiin. Ensi kertaa uskalsin nyt alkaa vähentämään pleksejä keppien välistä ilman, että kepien suorittaminen häiriintyisi. Hiljaa hyvä tulee.... Niksi treenaa 26.6.-11
Kisatunnelmiin kävimme opettelemassa keskiviikkona Mynskin epävirallisissa Mynämäellä. Valitsin starttiluokan sen kontaktittomuuden vuoksi, mutta olisin osallistunut myös varsinaiseen mölli-luokkaan, jos useampiin luokkiin olisi saanut ilmoittautua. Starttiluokan "rata" oli pelkkiä putkia ja hyppyjä yhteensä yhdeksän esteen verran, ei siis kovin vaativaa :D Voittonollalla Niksi kuitenkin kaappasi kivat palkinnot (hyvä panta, purutikkuja, tennispallo ja lahjakortti kynsien leikkaukseen). Itse tulosta tärkeämpää oli kuitenkin se, ettei Niksi yhtään ihmetellyt vieraita esteitä, se pysyi lähdössä ja jopa suostui pissimään lämmittelylenkillä (viimeksi mainittua eli vieraassa paikassa pissimistä siis edelleen harjoitellaan ja onnistumisista palkitaan ruhtinaallisesti, että voikin olla toisinaan hankalaa).
Epiksissä pyysin muutamaa seurakaveria vilkaisemaan Niksin suuhun ja kappas, kun se ei sitten ihan niin onnistunutkaan. Harmittaa, etten ole ymmärtänyt aikoihin (moniin kuukausiin) panostaa lainkaan tuohon Niksin käsiteltävyyteen. Se antaa vieraiden aivan hyvin rapsuttaa itseään selästä, mutta pää tuntuu olevan liian henkilökohtaista aluetta vieraiden tai edes puolituttujen koskettaviksi. En ole ymmärtänyt, että se on niin varautunut, asia kun ei tavallisessa elämässä tule juuri esiin. Tänään sitten menin osaksi siksikin TSAUn juhannuskisoja ihmettelemään, jotta taas muutama koiratuttu pääsisi Niksiin kosketusetäisyydelle. Kiva olisi Niksille se H käydä näyttelystä hakemassa, mutta eipä näytelmiin tuolla käytöksellä vielä ole asiaa. Sitä opeteltavaa siis riittää tälläkin saralla.
Koulunpenkille, koulunpenkille, vaikka kesä onkin!
Kommentit