Jälkijunapäivityksiä taasen...
Tapasimme pari viikkoa sitten eräässä turkulaisessa koirapuistossa mukavia vieraita. Niksin Hermanni-veli oli kyläreissulla Turussa ja kun Hermannin omistaja ehdotti tapaamista, ei tarjouksesta voinut kieltäytyä. Kuvien perusteella osasin odottaa Keke-veljeen verrattuna enemmän yhdennäköisyyttä ja sitä kyllä olikin. Aivan hurmaava ja ihanaluonteinen velipoika! Niksillä on käynyt tuuri, kun molemmat veikat ovat niin loistopakkauksia!
Hermanni tönöttää.
Sisko laittaa veljeä järjestykseen....
... ja veli siskoa. Kaikki tapahtui kuitenkin hyvässä hengessä :)
Sisarukset posettaa
Milli puolestaan kävi nisäkasvainten poistossa onnistuneesti. Kasvaimista puhutaan siis monikossa, koska ell löysi ylimmästäkin nisästä pienen patin, joka poistettiin. Milli toipui nukutuksesta ja itse leikkauksesta todella nopeasti. Leikkausjälki oli paljon siistimpi kuin viime kerralla, eikä tikkireaktiota tullut (ainakaan vielä). Täytyy toivoa, että patit poistettiin riittävin marginaalein. Tuloksia pattien laadusta ei ole vielä tullut. Ensi kertaa oli myös kokeilussa puhallettava kauluri. Kyseistä kaulurimallia voin kyllä tämän leikkauskokemuksen perusteella lämpimästi suositella kaikille niille koirille, joilla vekki on esim. mahassa. Tassuun nimittäin koira saattaisi ylettyäkin turpavärkillään. Milli sai tikkiajaksi lisänimen ilmatyynyalus ja useammankin kerran siltä kysyttiin "ooks menossa uimaan?" Kylläpäs me omistajat osataankin olla nokkelia XD
Mahavekki 5 päivää leikkauksesta.
Uimaan menossa.
Niksikin on aksaillut, vaikka työt kieltämättä hieman häiritsevät harrastamista. Rauno kävi kouluttelemassa reilu viikko sitten ja Elinan tekniikkakurssi alkoi tällä viikolla. Erityisesti Elina näki sen, minkä tiesinkin. Koko kesän kestänyt keppi-/keinuhinkkaus ja radan teko vain epiksissä näkyy. Jos jostakin ansaitsisin saada mitalin, se olisi ehdottomasti mitali koiran motivaation tappamisesta! Olen kyllä suht hyvin onnistunut siinä, että Niksi tykkää keinusta ja kepeistä, mutta entäs ne muut esteet..?!? Tekniikkakurssin teemana oli ihmisnuoli, mutta kotiläksyksi Elinalta sain kuitenkin helppojen radanpätkien tekoa, irtoamista ja ennenkaikkea koiran palkkausta. En voi käsittää, miksen malta palkata koiraa, joka kuitenkin on ihan kakara. Niksi myös helposti ottaa virheet itseensä, eikä se kestä toistoja kuten vaikka Milli tai Pikku aikoinaan. Sain myös vakavan kehoituksen hakeutua harjoittelmaan silloin, kun paikalla on joku muukin. Tänään kävin ihan pikaisesti hallilla ja tein muutaman yksinkertaisen rataharjoituksen ruhtinaallisella palkalla. Niksillä oli aivan eri meininki kuin torstaina, ei puhettakaan epävarmasta etenemistä tai haistelusta. Vielä kun saisi niitä säännöllisiä häiriötekijöitä... vapaaehtoiset häiriötekijät ilmoittautukoon!
Kommentit