Ennen tämän vapun tunnelmia kuitenkin muutama sana veteraanin kuulumisia.

Vajaa kaksi viikkoa sitten keskiviikko-aamuna ajelin Turun Vettoriin Millin kanssa sydämen ultraukseen. Lääkäri teki todella huolellista työtä ja saamamme lausunto oli seuraava: "Nyt sivuääni 4/6, selkein vasemmalla alhaalla. Rytmi normaali sinusrytmi, syke 92/min. Pulssi normaali. Vasemman kammion kohtalainen laajentuma, vasemman eteisen lievä, kohtalainen vasemman eteiskammioläpän muutos. Kohtalainen vuotovirtaus läpänmuutoksen vuoksi. Muutoin sydämen mittasuhteet ja rakenne normaalit. Jatkossa rutiinikontrollit 1-2 x vuodessa ellei vointi anna muuhun aihetta. Hammashoidolle ei nyt ole estettä. Verinäytteissä kaikki hyvin." Toisinsanoen vuosikausia kuulunut lievä sivuääni on nyt aivan selvä ja sydän on hieman laajentunut, mutta mitään todella hälyyttävää ei löytynyt. Onhan tuo läppävian paheneminen tietysti ikävää, mutta sitä se ikä teettää. Mitään näkyviä oireitahan Millillä ei ole ollut. Mitään muutoksia normaalielämään ei tullut, mutta kesähelteillä pitää kuulemma ottaa rauhallisesti. Lääkkeeksi Milli sai Benakoria 5 mg 0,5 tabl/päivä. Lääkkeen pitäisi parantaa ääreisverenkiertoa ja siten helpottaa sydämen toimintaa.

Aurinkoa voi ottaa, mutta riehua ei kuumassa saa. Sopii Millille.

 

Sitten niihin vappufiiliksiin tai paremminkin vappua edeltäviin sellaisiin. Osallistuttiin Niksin kanssa eilen omiin kisoihin kahdelle radalle. Likka mokoma nappasi aivan tuurilla kaksi nollaa ja molemmista luvat ja yht' äkkiä minulla onkin täällä yksi uusi kolmosluokkalainen! Olin ajatellut, että kesän aikana olisi kiva nousta ja kerätä sitä ennen kisakokemusta kuninkuusluokkaa varten. Nyt sitten täytyy asennoitua uusiksi ja suoritammekin harjoittelun kolmosissa... Ei sillä, etteikö nousu ja nollat olisi olleet kiva juttu. Kävi vain vähän turhan äkkiä, eikä me olla vielä ollenkaan valmiita mihinkään tositohinoihin.

Eiliset molemmat radat olivat Luomalan käsialaa ja etenkin eka oli aika simppeli. Keinu oli vain toisella radalla. Ensimmäisellä radalla Niksillä kolahti eka rima ja alku oli tahmea sekä koiralla että ohjaajalla. Paikoitellen Niksillä oli kohtalainen vauhti, mutta hyvin suurelta osin se kulki säästöliekillä ja yhdessä kohdassa suorastaan madellen (hypyt 10-12). Eniten ennen rataa ja itse suorituksen aikana pelkäsin Niksin alkavan taas kytätä tuomaria. Taisi tämä oma epävarmuus siirtyä taas koiraan. Ihanneaika oli niin löysä, että jäätiin reilusti miinukselle ja sijoitus oli toinen. Mielestäni emme olisi tällä suorituksella kyllä sitä luvaa ansainneet jos ihan suoraan sanotaan.

Toisella radalla oli keinu kolmantena esteenä suoran päässä. Koska yleisö oli aivan keinun vieressä ja näin tuomarinkin vielä seisovan aivan keinun lähellä, päätin ensi kertaa hieman kuumentaa Niksiä aivan lähdössä. Ihan ei tehty lentävää lähtöä, mutta sen verran Niksi keräsi kierroksia, että keinu sujui oikein hyvin eikä tuomaria edes huomattu. Toinen rata oli muutenkin ensimmäistä sujuvampi, vaikka Niksi selvästi kulki edelleen vähän puoliteholla kuten aina näissä kisatilanteissa. Toisellakin radalla sijoitus oli toinen. Sitten itse radat, isot kiitokset Suurosen Johannalle kuvaamisesta!

Tuore kolmosluokkalainen poseeraa.

 

Ja vielä likkojen vappuaaton tunnelmia. Melkein oli kuin kesällä!

 

Ja täytyyhän jurpostakin yksi kuva olla. Vapputunnelmissa kai sekin?