Jälkijunapäivityksiä taasen. Lomallakin ollaan taas oltu jo viikko, mutta silti ei muka ole ollut aikaa blogille.

Jospa sitä aloittaisi kisapäivityksistä. Jo monta viikkoa sitten helatorstaina kävimme Niksin kanssa Forssassa pyörähtämässä. Olin ilmoittautunut vain yhdelle hyppyradalle ja tuona päivänä olin enemmän kuin tyytyväinen valintaani. Vettä nimittäin satoi koko ajan. Välillä sitä tuli kuin saavista, välillä vain vähän. Oikein sopiva keli Niksin virallisen uran ensimmäisiksi ulkokisoiksi, heh! Talsoilan kenttä oli yksi iso rapakko. Olin aivan satavarma, että koira ei tasan liiku mihinkään siinä mudassa. Elinan ohjeiden mukaan tein lentävän lähdön, koska se radan puolesta onnistui hyvin. Sen verran sain Niksiä kuumennettua ennen omaa suoritusta, että vauhti oli puoli rataa oikeinkin hyvä etenkin olosuhteet huomioon ottaen. Kun Niksi sitten puolessa radassa äkkäsi tuomarina toimineen Saviojan vauhti tippui siinä samassa. Oma ohjaukseni sekosi vähän myöhemmin ja päästin Niksin hyppäämäänä yhden hypyn väärin. Hylyn jälkeen Niksin vauhti taas kasvoi ja tulimme iloisesti ja ihan vauhdikkaastikin maaliin.

Koulujen päätöspäivänä kävimme puolestaan Salossa kisaamassa kaksi rataa. Kas kummaa, kun sitä vettä (ja tuulta) riitti tuollekin päivälle. Onneksi itse suorituksemme aikana ei juuri satanut, mutta ilman siitepölyt kiusasivat itseäni sen verran, ettei hapenottokyky ollut oikein kohdillaan. Ensimmäisellä radalla pystyin tekemään lentävän lähdön ja vauhti oli siksi kohtuullinen. Ainoa vain, että keskityin koiraan niin paljon, että unohdin sitten siinä radankin! Hetken pysähdyksen ja ihmettelyn jälkeen oikea este löytyi ja matka jatkui. A:lla Niksi puolestaan pysähtyi katselemaan maisemia (eli tuijottamaan ihmisiä). Mulkoilusta huolimatta vauhti pysyi melko hyvänä loppuun asti. Videossa kyllä näkyy, miten Niksi monen monta kertaa kysyy seuraavaa estettä. Miten niin ohjaus myöhässä?? Keinuun olin erittäin tyytyväinen. Ratavirheitä nolla, mutta yliaikaa luonnollisesti ohjaajan ja koiran patsasteluista johtuen n. neljä sekuntia. Tokalla hyppyradalla lentävä lähtö ei onnistunut. Hyvä alkukuumennus haihtui taas siinä samassa, kun istutin Niksin lähtöön ja jätin sen esteen taakse. Pää alkoi pyöriä katsojien suuntaan ja vauhti oli selvästi ensimmäistä rataa hitaampi. Yritin olla kannustava, mutta ilmeisen huonolla menestyksellä. Kepit mentiin osaksi melkein kävellen. Oma ohjaus oli surkeaa, mutta yritin tuloksista piittaamatta saada vain koiraan vauhtia. Nollalla maaliin ja nippa nappa ihanneajan puolelle jäätiin, sijoitus 11. Harjoituksia, eli  niiden rentojen ja vauhdikkaiden kisaratojen etsimistä siis jatketaan. Kokemusta ja itseluottamusta ei saa kuin kokemalla, joten jälleen vain uutta matoa koukkuun.

Sitten vielä ensimmäisen lomaviikon tunnelmia kuvin. Mökillä oltiin koko sakki ja kukin vietti ajan miten parhaaksi katsoi.

Superhessujen lentokisa




Korkeimman tason makkaravahti




Lättytarkastajan arvioiva katse





Mustikkamaisterit tarkastuskierroksella. Saadaankohan tänä vuonna mustikkapiirakka-ainesta lainkaan, kun jo mustikankukat pistellään parempiin suihin?




Ja Ari Vataset ne vaan jaksaa ralliaan...