maanantai, 11. kesäkuu 2012

Kurakisoja kesäloman kynnyksellä ja sitä lomaa

Jälkijunapäivityksiä taasen. Lomallakin ollaan taas oltu jo viikko, mutta silti ei muka ole ollut aikaa blogille.

Jospa sitä aloittaisi kisapäivityksistä. Jo monta viikkoa sitten helatorstaina kävimme Niksin kanssa Forssassa pyörähtämässä. Olin ilmoittautunut vain yhdelle hyppyradalle ja tuona päivänä olin enemmän kuin tyytyväinen valintaani. Vettä nimittäin satoi koko ajan. Välillä sitä tuli kuin saavista, välillä vain vähän. Oikein sopiva keli Niksin virallisen uran ensimmäisiksi ulkokisoiksi, heh! Talsoilan kenttä oli yksi iso rapakko. Olin aivan satavarma, että koira ei tasan liiku mihinkään siinä mudassa. Elinan ohjeiden mukaan tein lentävän lähdön, koska se radan puolesta onnistui hyvin. Sen verran sain Niksiä kuumennettua ennen omaa suoritusta, että vauhti oli puoli rataa oikeinkin hyvä etenkin olosuhteet huomioon ottaen. Kun Niksi sitten puolessa radassa äkkäsi tuomarina toimineen Saviojan vauhti tippui siinä samassa. Oma ohjaukseni sekosi vähän myöhemmin ja päästin Niksin hyppäämäänä yhden hypyn väärin. Hylyn jälkeen Niksin vauhti taas kasvoi ja tulimme iloisesti ja ihan vauhdikkaastikin maaliin.

Koulujen päätöspäivänä kävimme puolestaan Salossa kisaamassa kaksi rataa. Kas kummaa, kun sitä vettä (ja tuulta) riitti tuollekin päivälle. Onneksi itse suorituksemme aikana ei juuri satanut, mutta ilman siitepölyt kiusasivat itseäni sen verran, ettei hapenottokyky ollut oikein kohdillaan. Ensimmäisellä radalla pystyin tekemään lentävän lähdön ja vauhti oli siksi kohtuullinen. Ainoa vain, että keskityin koiraan niin paljon, että unohdin sitten siinä radankin! Hetken pysähdyksen ja ihmettelyn jälkeen oikea este löytyi ja matka jatkui. A:lla Niksi puolestaan pysähtyi katselemaan maisemia (eli tuijottamaan ihmisiä). Mulkoilusta huolimatta vauhti pysyi melko hyvänä loppuun asti. Videossa kyllä näkyy, miten Niksi monen monta kertaa kysyy seuraavaa estettä. Miten niin ohjaus myöhässä?? Keinuun olin erittäin tyytyväinen. Ratavirheitä nolla, mutta yliaikaa luonnollisesti ohjaajan ja koiran patsasteluista johtuen n. neljä sekuntia. Tokalla hyppyradalla lentävä lähtö ei onnistunut. Hyvä alkukuumennus haihtui taas siinä samassa, kun istutin Niksin lähtöön ja jätin sen esteen taakse. Pää alkoi pyöriä katsojien suuntaan ja vauhti oli selvästi ensimmäistä rataa hitaampi. Yritin olla kannustava, mutta ilmeisen huonolla menestyksellä. Kepit mentiin osaksi melkein kävellen. Oma ohjaus oli surkeaa, mutta yritin tuloksista piittaamatta saada vain koiraan vauhtia. Nollalla maaliin ja nippa nappa ihanneajan puolelle jäätiin, sijoitus 11. Harjoituksia, eli  niiden rentojen ja vauhdikkaiden kisaratojen etsimistä siis jatketaan. Kokemusta ja itseluottamusta ei saa kuin kokemalla, joten jälleen vain uutta matoa koukkuun.

Sitten vielä ensimmäisen lomaviikon tunnelmia kuvin. Mökillä oltiin koko sakki ja kukin vietti ajan miten parhaaksi katsoi.

Superhessujen lentokisa




Korkeimman tason makkaravahti




Lättytarkastajan arvioiva katse





Mustikkamaisterit tarkastuskierroksella. Saadaankohan tänä vuonna mustikkapiirakka-ainesta lainkaan, kun jo mustikankukat pistellään parempiin suihin?




Ja Ari Vataset ne vaan jaksaa ralliaan...



 

sunnuntai, 13. toukokuu 2012

Ohjaaja kujalla, koira kaffella

Nopeasti kisakuulumiset. Niksi korkkasi 3-luokan eilen TSAU:n kisoissa Mujusen kahdella radalla. Oli kyllä aika ikimuistoinen kisakokemus... :D

Olimme saaneet tiistaina Elinalta ohjeeksi yrittää lähteä hakemaan nyt vain sitä vauhtia radalle tuloksista piittaamatta. Purina-Areenallakin Niksissä näkyy niin hyvin se, miten epävarmuus kasvaa ja vauhti hidastuu aina sitä mukaa kun häiriötekijöitä tulee lisää. Mujusen eiliset radat olivat molemmat sellaisia, ettei alkuun saanut kunnon vauhtia. Loppusuorien tilalle olisin niin mielelläni ottanut suoran alun. Ennen molempia ratoja ja varsinkin ennen toista rataa Niksi oli aivan intona menossa radalle. Kun sitten meidän vuoro tuli ja marssimme lähtöön Niksiin iski samantien jänskätys. Se ei halunnut istua ja istuttuaan se sivusilmällä yritti katsella taakse yleisöön päin. Se oikea mielentila haihtui myös samalla. Itsestä tuntui, että koira liikkui etanan lailla vaikka itse asiassa videolta meno ei niin pahalta näyttänyt. Ekalta radalta tuli hylkäys väärään suuntaan hypätyn hypyn vuoksi. Katsoin vain, että jaahas, Niksi tulee väärältä puolelta, enkä edes yrittänyt pelastaa tilannetta. Keinu oli kohtuullinen tilanne huomioon ottaen. Iloinen täytyy tietysti olla myös siitä, ettei Niksi kiinnittänyt huomiota tummapukuiseen tuomariin. Kiitokset Meron Jaanalle kuvaamisesta!

Toinen rata onkin sitten se, jonka taatusti muistan pitkään! Kiitos Närhen Niinalle sen ikuistamisesta. Oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun koira oli ihan aidosti ja oikeasti kadoksissa ja olin useamman sekunnin aivan kujalla siitä, mihin kisakaverini hävisi. Rata oli hyppis ja putket oli sijoiteltu erittäin mielenkiintoisesti. Kepit Niksi saatteli loppuun oikein, mutta aivan järkyttävän hitaaaaasti. Radan kolmanteen putkeen Niksi sukelsi ihan vauhdikkaasti, mutta kun menin valmiiksi sitä odottamaan toiseen päähän, mitään ei kuulunutkaan! Niksi ei myöskään tullut toisesta päästä eikä sitä näkynyt missään radallakaan. Videolla näkyy hyvin ohjaajan lievä hämmennys :D Tuomari seisoi radalla aivan rauhassa ja siitä päättelin koiran jääneen putkeen kaffelle. Väärästä päästä Niksi sitten takaisin putkahtikin ja sain yrittää monta kertaa ennen kuin putki vihdoin tuli suoritettua. Matka jatkui kunnes mielenkiintoinen haju yllätti (vai sijaistoiminto?). Loppusuora olikin sitten radan vauhdikkain osuus. Tuloskin järjettömällä yliajalla me muka saatiin, vaikka videolla kyllä näkyy selvästi kolme kieltoa. Juu, ihan ei olla kyllä vielä kolmosluokan vaatimalla tasolla... :D

No ei muuta kuin uutta matoa koukkuun vaan. Taitaa käydä niin, että me saadaan kiertää monet kisat ihan vain kokemuksia keräämässä ja epävarmuutta karistamassa. Tuloksista viis kunhan saisin tuon edes joskus kulkemaan niin kuin tiedän sen pystyvän tekemään. Mitäkähän se seuraavaksi keksii...?

maanantai, 30. huhtikuu 2012

Vappufiilikset vähän puskista

Ennen tämän vapun tunnelmia kuitenkin muutama sana veteraanin kuulumisia.

Vajaa kaksi viikkoa sitten keskiviikko-aamuna ajelin Turun Vettoriin Millin kanssa sydämen ultraukseen. Lääkäri teki todella huolellista työtä ja saamamme lausunto oli seuraava: "Nyt sivuääni 4/6, selkein vasemmalla alhaalla. Rytmi normaali sinusrytmi, syke 92/min. Pulssi normaali. Vasemman kammion kohtalainen laajentuma, vasemman eteisen lievä, kohtalainen vasemman eteiskammioläpän muutos. Kohtalainen vuotovirtaus läpänmuutoksen vuoksi. Muutoin sydämen mittasuhteet ja rakenne normaalit. Jatkossa rutiinikontrollit 1-2 x vuodessa ellei vointi anna muuhun aihetta. Hammashoidolle ei nyt ole estettä. Verinäytteissä kaikki hyvin." Toisinsanoen vuosikausia kuulunut lievä sivuääni on nyt aivan selvä ja sydän on hieman laajentunut, mutta mitään todella hälyyttävää ei löytynyt. Onhan tuo läppävian paheneminen tietysti ikävää, mutta sitä se ikä teettää. Mitään näkyviä oireitahan Millillä ei ole ollut. Mitään muutoksia normaalielämään ei tullut, mutta kesähelteillä pitää kuulemma ottaa rauhallisesti. Lääkkeeksi Milli sai Benakoria 5 mg 0,5 tabl/päivä. Lääkkeen pitäisi parantaa ääreisverenkiertoa ja siten helpottaa sydämen toimintaa.

Aurinkoa voi ottaa, mutta riehua ei kuumassa saa. Sopii Millille.

 

Sitten niihin vappufiiliksiin tai paremminkin vappua edeltäviin sellaisiin. Osallistuttiin Niksin kanssa eilen omiin kisoihin kahdelle radalle. Likka mokoma nappasi aivan tuurilla kaksi nollaa ja molemmista luvat ja yht' äkkiä minulla onkin täällä yksi uusi kolmosluokkalainen! Olin ajatellut, että kesän aikana olisi kiva nousta ja kerätä sitä ennen kisakokemusta kuninkuusluokkaa varten. Nyt sitten täytyy asennoitua uusiksi ja suoritammekin harjoittelun kolmosissa... Ei sillä, etteikö nousu ja nollat olisi olleet kiva juttu. Kävi vain vähän turhan äkkiä, eikä me olla vielä ollenkaan valmiita mihinkään tositohinoihin.

Eiliset molemmat radat olivat Luomalan käsialaa ja etenkin eka oli aika simppeli. Keinu oli vain toisella radalla. Ensimmäisellä radalla Niksillä kolahti eka rima ja alku oli tahmea sekä koiralla että ohjaajalla. Paikoitellen Niksillä oli kohtalainen vauhti, mutta hyvin suurelta osin se kulki säästöliekillä ja yhdessä kohdassa suorastaan madellen (hypyt 10-12). Eniten ennen rataa ja itse suorituksen aikana pelkäsin Niksin alkavan taas kytätä tuomaria. Taisi tämä oma epävarmuus siirtyä taas koiraan. Ihanneaika oli niin löysä, että jäätiin reilusti miinukselle ja sijoitus oli toinen. Mielestäni emme olisi tällä suorituksella kyllä sitä luvaa ansainneet jos ihan suoraan sanotaan.

Toisella radalla oli keinu kolmantena esteenä suoran päässä. Koska yleisö oli aivan keinun vieressä ja näin tuomarinkin vielä seisovan aivan keinun lähellä, päätin ensi kertaa hieman kuumentaa Niksiä aivan lähdössä. Ihan ei tehty lentävää lähtöä, mutta sen verran Niksi keräsi kierroksia, että keinu sujui oikein hyvin eikä tuomaria edes huomattu. Toinen rata oli muutenkin ensimmäistä sujuvampi, vaikka Niksi selvästi kulki edelleen vähän puoliteholla kuten aina näissä kisatilanteissa. Toisellakin radalla sijoitus oli toinen. Sitten itse radat, isot kiitokset Suurosen Johannalle kuvaamisesta!

Tuore kolmosluokkalainen poseeraa.

 

Ja vielä likkojen vappuaaton tunnelmia. Melkein oli kuin kesällä!

 

Ja täytyyhän jurpostakin yksi kuva olla. Vapputunnelmissa kai sekin?

 

sunnuntai, 15. huhtikuu 2012

Ab-kuureja ja tummapukuisyndroomia

Kuluneella viikolla lähes kuukauden kestänyt karanteeni ja aksatauko tuli vihdoin päätökseen. Millin yskä oli lopulta Niksiä selvästi lievempi, mutta hengityksen rohina aiheutti huolta. Vettorissa Millillä sitten todettiin kuuntelun ja keuhkoröntgenin perusteella keuhkoputkentulehdus, johon saatiin ab-kuuri. Antibiootit tuntuivatkin tehoavan parissa päivässä ja rohina (ja kuorsaus) lakkasivat. Ensi viikolla mennään vielä jälkitarkastukseen tarkastamaan, että jälkitautikin on talttunut. Samassa yhteydessä Millille tehdään sydänultra, koska ell kuuli sivuäänen aiempaa selvemmin.

Niksin kanssa on lenkkeilty normaalisti jo useampi viikko. Ilmoitin päähänpistosta sen WeCa:n kisoihin Noormarkkuun vähän kai siksikin kun pääsiäiskisat menivät sivu suun (talkootyöpanostani tietysti lukuunottamatta). Ennen kisoja kävin näyttämässä Niksille omalla hallilla esteet ajatuksella "muistaks mitä näillä tehdään". Odotukset eivät siis todellakaan olleet korkealla ja ymmärsin kyllä, että kakkosluokan korkkauksen olisi voinut siirtää tulevaisuuteenkin. Reissu oli kuitenkin ihan positiivinen ja opettavainen kokemus meille kummallekin. Ilmeisesti sen verran Niksi on jo eri halleja nähnyt, ettei se juuri kummeksunut uutta ympäristöä, mistä tietysti olin mielissäni. Jossain sentään on tapahtunut edistystä :D

Anders Virtasen molemmat radat olivat menevän mukavia, eivätkä mitään vaikeita. Ensimmäinen rata oli ihan ok, vaikkakin vauhti oli hitaanpuoleinen ja meno oli muutenkin sellaista varmistelua alusta loppuun. Huomaan, että edelleen valitsen aina sen varmimman ohjaustavan, vaikka tietäisin sen olevan huonompi ratkaisu kuin jokin muu. Riskinottokykyni on olematonta, enkä luota koiraan. Ei siis mitään uutta. Keinu oli hidas, mutta mitä muuta olisi voinut odottaa, kun oltiin uudessa hallissa uudella keinulla ilman harjoittelua viime kisan jälkeen. Niksillä myös silmät liikkuivat vierellä liikkuneen tuomarin suuntaan noin niin kuin ennkkovaroituksena tulevasta. Nollalla tultiin maaliin ja sijoituskin oli ihmeekseni toinen, joten eka luva tarttui haaviin.

Toinen rata olikin sitten Niksin kisauran ensimmäinen agirata, jossa ei ollut keinua. Rata jää mieleeni kuitenkin jostain aivan muusta syystä.... Anders Virtanen totesi myöhemmin huomanneensa saman kuin minä: Niksi mulkoili häntä jo radan alkuosan kepeiltä asti. Videolla ei vielä keppien ja puomin välillä kunnolla näy sitä miten Niksi silmät jatkuvasti kääntyivät kohti epäilyttävää meitä seuraavaa tummapukuista heppua, jota tässä tapauksessa  kutsutaan myös tuomariksi. Vauhti tietysti tippui selvästi, kun tummaa tyyppiä täytyi pitää silmällä. Kun tyyppi seurasi meidän perässämme koko puominkin, Niksi päätti jo ilmaista mielipiteensä moisesta toiminnasta. Niksi stoppasi puomin alastulolle kaksikin kertaa ennen oikeaa paikkaa. Videolla näkyy vain se, miten Niksi kääntyy tuijottamaan tuomaria, mutta siinä ei näy ylösnousseita selkäkarvoja tai kuulu matalaa murinaa. Pelkäsin jo, että Niksi hyppää puomilta alas ilmaisemaan mielipiteensä ihmetyypin hiipparoinnista... Keskityin niin siihen, ettei Niksi vain lähde haukkumaan Virtasta, että meinasin tehdä väärän radankin. Oli suorastaan ihme, että saatiin räpiköityä rata loppuun ratavirheettä, vaikka yliaikaa sitten tietysti kaikesta patsastelusta ja muusta hidastelusta seurasikin. Vieläkään siis tummapukuissyndroomasta ei olla päästy... Huoh! Oli erittäin opettavainen kokemus ja toivon, että nyt kakkosluokassa useampikin tuomari seuraisi meitä tämän jälkimmäisen radan lailla. Siinä vaiheessa kun kolmosiin siirrytään, toivon todella, että kaikista syndroomista on päästy ja vauhti muutenkin saatu sellaiseksi, mitä se treeneissä on. Ai niin ja ne radat.

 

maanantai, 26. maaliskuu 2012

Aikuisen naisen bileet, Niksi 2 vuotta!

Mä olen tämän päivän sankari. Täytän kaksi vuotta ja se tarkoittaa kuulemma sitä, että olen aikuinen nainen!

 

Yritin sitten käyttäytyä sen mukaan, aikuisesti.

 

Kuulin siinä, että kaikille päivänsankareille tarjoillaan myös kakkua!

 

Kakkua! Paketteja! Kunnon bileet! Sit rupes tää tyttö keuliin!

 

Kyllä se totta vaan on: ikä tuo viisautta!

 

Onnea velipojat Keke ja Hermanni siellä kaukana maailmalla!