Kuinkakohan monena päivänä olen taas suunnitellut päivittämistä? ;P

Tuloksia Millin pateista odotellaan edelleen. Aika-arvio puolestatoista viikosta ei siis aivan ole pitänyt, koska leikkauksesta on ensi maanantaina jo neljä viikkoa. Millin haava on parantunut kyllä loistavasti. Itse leikkausarpea enää tuskin edes erottaa ja näyttää vahvasti siltä, että tällä kertaa tikkireaktiolta vältyttiin. No, kyllähän siihen hintaan voi olettaa parasta laatua saavansakin.

Mando kävi pari viikkoa sitten kontrolliverikokeessa Barbivet-lääkitykseen liittyen. Kerroin lääkärille kolmesta omituisesta tärinäkohtauksesta kesän aikana ja lievästä käyttäytymisen muutoksesta. Päätös lääkityksestä jätettiin myöhemmäksi verikokeiden tulosten saapumiseen asti. Verikokeet olivat ok, mutta veren fenobarbitaalipitoisuus ei ollut riittävällä tasolla. Lääkäri sanoi, että näin alhaisella pitoisuudella vaikutus käyttäytymiseen on epätodennäköistä. Tiedä sitten sitäkin... Joka tapauksessa Mandolle päätettiin aloittaa kaliumbromidi (2 krt/vrk 0,5 ml) Barbivetin rinnalle. Barbivet-annostus on edelleen sama kuin aiemmin, mutta kaliumbromidin pitäisi vahvistaa sen vaikutusta. Kontrolli on taas 2 kk kuluttua. Huomasin tässä pari päivää sitten, että Mandon valjaiden mahanympärys kiristää, vaikka olen jokin aika sitten pienentänyt hieman sen ruoka-annosta. Jos sama suuntaus jatkuu, täytyy selvittää, voiko kaliumbromidi lihottaa tai kerätä nestettä elimistöön. Olen myös ollut havaitsevinani lievää takapään heittoa noustessa, mikä myös saattaa olla lääkitysen sivuoire.

Niksin kanssa yritämme nyt ehtiä käymään kahdesti viikossa kentällä. Viime viikon Elinan treeneissä aiheena oli vekki ja voi jestas kun teini taas jumitti! Niksiä jännitti kovin moni asia (=ympäristötekijä) ja se jännittäminen näkyi taas hidasteluna. Kyllähän se esteitä menee, mutta suurimman osan ajasta kuin hidastetussa filmissä. Haistelukaan ei johdu vain kentälle edellisten treenaajien kylvämistä nameista, vaan selvästä sijaistoiminnosta. Aivan kuin minulla olisi eri koira kuin silloin kun olemme kaksin. Olen yleensäkin aina kaikessa kovin lyhytpinnainen ja nyt sitä lyhytpinnaisuutta ei saisi ulospäin näyttää tai vauhti hidastuu entisestään. Omaa käyttäytymistä muuttamalla ja kokemusta saamalla tästä ongelmasta kuitenkin varmasti selvitään. Tästä osoituksena ajoittain varsin sujuvaa menoa viime perjantaina ATT:n epävirallisissa. Teimme aivan oman radan (Niksi jatkoi matkaansa muurilta A:lle vaikka piti kääntyä takaisinpäin. Vauhdista ja irtoamisesta ilostuneena jatkoimme omaa rataa maaliin), mutta taas näki, miten koiran palkkaamisen jälkeen löytyi se hidastumassa ollut meno. Sekä ennen rataa, että sen jälkeen revittelimme leluilla oikein kunnolla. Täytyisi vaan päästä hälinään ihmisten ja koirien keskelle useammin. Niin ja ennenkaikkea pitäisi oppia palkkaamaan koiraa...! Niksi on herkkä otus, vaikka sitä toisinaan on vaikea havaita :D