Viime tiistaina ei sitten auttaut muu kuin varata aika KoiraKissa-Klinikalle. Saimme ajan seuraavalle päivälle ja hyvä olikin, että sinne mentiin. Useampi päivä meni niin, että Pikun silmät pysyivät kohtuuhyvässä kunnossa, mutta kun silmien hankaus alkaa todenteolla, ei siihen auta kuin tuttuakin tutumpi silmävoide. Ell kirjoitti lappuun: "Molempien silmien luomissa turvottelua, sidekalvot punaiset, oikea yläluomi tulehtunut." Pikkua ja karvattomia kohtia tarkastellessaan ell totesi koiran olevan hyvä oppikirjaesimerkki atooppisesta ja allergisesta otuksesta. Se onkin sellainen titteli, jonka mielellään luovuttaisi vaikka jollekin toiselle... Oftan Dexa-Chloran vaikutus on kyllä kiitettävän nopea; parissa tunnissa luomien turvotus oli silminnähden vähentynyt ja kutinakin alkoi laantua. Ehkä olisimme voineet mennä jo päivää aikaisemmin, koska Pikku ehti hangata oikean silmän ympäriltä vaivalla kasvatettuja karvoja. Illalla pääsimme treeneihin, kiitos keinonurmen. Hiekkahallissa ei Pikun keskiviikkoisilla silmillä olisi ollut mitään asiaa.

Lauantaina kävimme hallilla jälleen harjoittelun merkeissä. Tällä kertaa emme olleetkaan aivan omin nokkinemme, sillä saimme seuraksemme Lauran ja Vantun. Vanttu on kyllä mainio pakkaus! Milli joutui odottelemaan autossa meidän muiden ollessa hallissa ja Millipä se keksi oivan keinon viihdyttääkseen itseään. Kun olimme lähdössä kotiin, huomasin Millin kaivaneen kauppakassista kalapuikot ja pistelleen ahneeseen kitaansa koko paketin. Milli hieman arkana tyttönä ei ole aiemmin uskaltanut lähteä pelkääjän puolen jalkatilassa olevia tavaroita penkomaan, mutta nytpä sitten tiedän, että tarpeeksi suuri nälkä ja ketutus antavat rohkeutta. Kassissa olisi ollut isännän kebab-lihatkin, mutta ne oli ehkä ajateltu jättää jälkiruuaksi? Hyvin pulleavatsainen koira joka tapauksessa treenireissulta kotiutui, eikä herkuttelusta mennyt edes pakki sekaisin.

Sunnuntaina päivä oli aurinkoisen keväinen ja niinpä johdatin koko porukan metsälenkille eväsretken nimissä. Vähän rämpimistä se sitten oli, koska polku oli jossakin vaiheessa peittynyt kokonaan lumeen. Koiria sentään kannatteli vähän hankikin, mutta omistajia ei. Ihan ei päästy määränpäähän, mutta voihan ne eväät syödä muuallakin.

Eväsleipien laaduntarkkailija:

"Juokaa te ne kahvit, me voidaan syödä leivät"