Mandoliinia tuli sitten omat ihmiset tänään noutamaan ja poika pääsi kotiin. Jälleennäkemisen riemu oli suuri! Mahtoi pieni punaturkkinen orpolapsi huokaista syvään helpotuksesta, kun häntä ei sitten oltukaan hylätty ja jätetty ikuisesti akkaväen pompoteltavaksi.

Tänään kävin aamupäivällä kuitenkin vielä TSAU:n kentällä Pikun ja Mandon kanssa. Mandon mielestä agiliitely on niin nastaa puuhaa, ettei se meinannut nahoissaan pysyä. Kaveri kuumeni touhusta sen verran, että harjoiteltiin eniten sitten sitä lähdössä paikallaanoloa. Pikku puolestaan oli meidän touhuja sivusta seurattuaan jälleen aivan into piukassa. Pieni kateuden pistos on ilmeisesti hyvinkin tehokas keino motivaation nostattajana.

Tuliaisiksi saatiin Mandon huoltajilta kaikenlaista kivaa. Likat saivat aivan mahtavan uuden alustan ruoka- ja vesikupin alle. Kimallusta riittää, kuten kuningattaren ja prinsessan arvolle sopiikin.

1711626.jpg

1711627.jpg

Toivottavasti nähdään Mandoa ja huoltojoukkoja taas pian!